Vesa-Matti Loiri tuskin on kellekään vieras nimi. Omissa muistoissa painavat eniten lapsuuden Vesku-Show:t, Nasse-setä, ja Naurava Kulkuri, joten kirjan aloittaminen sen loppuun painetusta Loirin ansioluettelosta oli hyvä veto, joka lisäsi lukuintoa. Etenkin 70-luvun vuosina näyttää pitäneen kiirettä, kun jokaiselle vuodelle on kirjattu lukuisia näytelmiä, elokuvia, tv-sarjoja tai levyjä. Miten ihmeessä joku on ehtinyt tehdä kaiken tämän?
Elämäkerran on laatinut Jari Tervo, jonka kynä eksyy usein sivuraiteille taustoittaen ajankuvaa ja sivurooleja. Usein lisäykset ovat hyviä ja auttavat lukijan kärryillä pysymistä, mutta Tervon töksähtelevä kirjoitustyyli on alkuun ärsyttävää. Ensimmäiset kymmenet sivut mietin, että jaksaako tätä lukea lainkaan, mutta ilmeisesti Tervoonkin tottuu: lopussa teksti tuntui sulavammalta.
Kirja käy läpi koko Loirin elämän lapsuudesta eläkepäiviin saakka. Painopiste on uran alkutaipaleella, jolloin nuori mies tietenkin jaksoi enemmän jalan ollessa kepeä. Eläkeläisen vaivoista ja vähistä töistä ei kiinnostavaa kirjaa saisikaan.
Kirja paljastaa perus taiteilijanarkea: raskas työ vaati raskaat huvit. Alkoholin lisäksi kokeillaan muitakin päihdyttäviä aineita, ja etenkin trippikuvaukset ovat viihdyttävää luettavaa. Loirilla riitti naisia, eivätkä parisuhteet yleensä muodostuneet pitkiksi: mies saattoi asua naisen luona kuukauden-pari ja pakata sitten tavaransa koskaan palaamatta. Rakkauden iskiessä ei järjen ääntä kuunneltu, vaan elettiin hetkessä täysillä – ja ongelmiahan siitä syntyi.
Kirja on loppujen lopuksi mukavaa luettavaa, ja täynnä kiintoisia tarinoita ja kommelluksia. Teos kertoo neutraalisti Loirin elämän kaikkine ryyppyputkineen, nakkikioskirähinöineen, naisseikkailuineen ja mielenterveysongelmineen.
Kukkahattutätien ei kannata tähän koskea, sillä pumppu pettänee jo puolivälissä epäsovinnaista elämää seuratessa, mutta meille muille elämäkerta antaa rikkaan ja elävän kuvauksen taiteilijan elämänkaaresta.
Arvosana: 4-/5
