Kiinan Maailma – tulevaisuuden suurvalta ja sen tavoitteet on katsaus suurvaltasuhteiden muutokseen. Kiinan ja Yhdysvaltojenn avoimeksi käynyt kamppailu kauppasotineen kaikkineen on aiheena kiinnostava, koska jo nyt se heijastelee mahdollisine pakotteineen myös Suomeen, ja taivaanrannassa siintää mahdollinen aseellinen yhteenotto. Ulkomaantoimittaja Mika Hentusen ja viestintäpuolen ammattilaisen Kristiina Heleniuksen (kyllä, ovat pariskunta) kirjoittama lupaa antaa ainakin näkemyksiä siitä mihin suuntaan kilpailu on kehittymässä.

Kirja-arvostelu Kiinan maailma

Kirja jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä taustoitetaan kiinalaista mielenmaisemaa ja kerrotaan maan avoimesta suunnitelmasta nousta maailman kiistattomaksi ykköseksi kommunistisen Kiinan 100-vuotispäivään mennessä. Matka näytti helpolta niin pitkään kun läntiset teollisuusmaat ulkoistivat tuotantoaan Kiinaan, ja kuvittelivat sen demokratisoituvan (kuten kuvittelivat Venäjänkin kohdalla käyvän) ja siten laittavan ihmisoikeudet ym. kuntoon. Kiinan syntejä käydään läpi perin pohjin, vaikka ne lienevät kaikille tuttuja.

Toisessa osassa käydään läpi Kiinan kohtaavia haasteita. Kiina on pitkään saanut nauttia erinomaisesta huoltosuhteessa, jossa yhtä eläkeläistä kohti on ollut 10-15 työikäistä. Nyt yhden lapsen politiikka on johtanut siihen, että pahimmillaan työikäinen joutuu auttamaan sekä vanhempiaan että neljää isovanhempaa. Talouskasvua vauhdittivat aiemmin valtavat luonnonvarat, mutta nyt 60% pohjavesistä ja puolet joista on saastunut. Maataloustuotanto ei enää riitä väestön ruokkimiseen, mikä tuntuu olevan lopputulema kaikissa kommunismikokeiluissa.

Kiina on selvä maailman ykkönen aurinkosähkössä, akustoissa ja sähköautoissa. Maa on käyttänyt öljyvaransa, ja jopa hiilestä on pulaa, joten taustalla on myös käytännön pakko, vaikka myös taloudellisesti panostus uusiutuviin on ollut hyvä veto. Tuoreen uutisen mukaan Kiina tuottaa jo enemmän sähköautoja kuin Usa kaikkia autoja, joten karkumatka on suuri. Valitettavasti eurooppalaiset ovat ainakin yhtä pahalla takamatkalla – puhumattakaan vetyharhaan uskoneista japanilaisista, jotka ovat täysin lirissä ja myyvät kiinalaisia sähköautoja oman merkkinsä alla. Myös robotiikassa Kiina on ykkönen, ja on hyvin lähellä Usata tekoälyn kehittämisessä, vaikka sirujen vientiä on yritetty rajoittaa.

Riskiksi nähdään ihmisoikeuksien sorto. Itse en jaksa uskoa suureen kansannousuun jos vain talouskasvu pysyy edes jotenkin yllä, eikä paha nuorisotyöttömyys vielä räjähdä käsiin. Tätä jaksetaan aina ennustaa, mutta eipä ole Venäjälläkään kansa innostunut kapinoimaan. Yllätyshän se tietysti aina on, joten voi tapahtua tai olla tapahtumatta. 😄

Myös Usan vastaus voi muuttaa peliä: liittovaltion 2000 miljardin IRA (inflation reduction act) on jo nyt houkutellut reilusti teollisuustuotantoa takaisin Amerikkaan, mm. TSMC on investoinut 100 miljardia Arizonan tehtaaseensa. Näyttää siltä, että Usa pitää vauhtia päällä jatkossakin – ainakin jos vertailukohtana on EU: viimeisen 30 vuoden aikana Usan talous on kasvanut 50% suuremmaksi kuin EU, vaikka lähtötilanne 90-luvun puolivälissä oli sama! Kirjan valossa tuore EU budjetti, jossa turhan sääntelyn sijaan tuupataan samainen 2000 miljardia lähinnä kehitysapuun, viherpiiperöintiin ja maatalous/aluetukiin tuntuu viimeisiltä nauloilta Euroopan arkkuun. Me ollaan hävitty tämä peli…

Viimeinen osa Kiinan ja Suomen tulevaisuudesta on ihan yhtä masentavaa. Vienti on typistynyt selluun, jolla vienti aikoinaan aloitettiin. Naton jäsenyys pulttaa meidän Usan leiriin, joten mitään erityiskohtelua ei ole luvassa, päinvastoin.

Kirja on jotenkin tylsää luettavaa, mikä johtunee toimittajataustasta; välillä tuntuu kuin lukisi ylipitkää uutisartikkelia. Haastatellut henkilöt pysyvät asialinjalla, ja myös kirjoittajien omat kokemukset kerrotaan kuivakasti. Huumoria ei kirjasta löydy hakemallakaan.

Ainoastaan kirjan pakolliset Elon Musk -salaliittospekuloinnit meinaavat naurattaa, vaikka tuskinpa mies on kummankaan osapuolen kätyri. Osio tuntuu vähän päälleliimatulta, mutta saapa sentään lukijan pohtimaan, ettei ensimmäisen Gigatehtaan rakentaminen Shanghaihin itse asiassa ollutkaan niin riski veto mitä olen kuvitellut. Ensinnäkin suora omistus ilman paikallista kiinalaista yhteisyritystä (ensimmäistä kertaa) pienentää riskiä hämärille painostustoimille, joita on muiden länsiyritysten kohdalla nähty. Muskin oikeasti halutessa edistää sähköistä siirtymää hänelle lienee myös ihan sama, vaikka kiinalaiset hieman teollisuusvakoilua harrastaisivatkin; sitä paitsi Teslan patenttisalkku on kilpailijoista poiketen avoin, joten immateriaalioikeudet eivät ole niin tapetilla muutenkaan.

Kirja on ihan toimiva. Etenkin yhteenveto etenkin Kiinan heikkouksista ja Trumpin Amerikan vahvuuksista on hyvä; tilanne ei ole niin selkeä kuin mitä kuvittelin (en tiennyt IRAn toimivan ja kuvittelin Kiinan väestörakenteen olevan edelleen OK). Kuvittelin Kiinan marssia maailmannavaksi vääjäämättömäksi, mutta Usa voi ihan hyvin vielä säilyttää ykkösasemansa – ainakin jos Trump sattuu kompuroimaan tai ei ainakaan keksi ihan mahdottomia temppuja. Kiina rypee haasteissa väestön ikääntyessä ja teollisuustyöpaikkojen vähentyessä, eikä Xi Jipingin yksinvaltius välttämättä ole kaikkien mieleen, vaan voi johtaa sisäiseen säätöön.

Kiinan maailma on ihan mukava katsaus ajankohtaiseen aiheeseen, mutta kärsii kuivakkuudesta. Suosittelen kaveriksi Ray Dalion mainiota tiiliskiveä The Principles of dealing with the Changing world order, jossa käydään tarkemmin läpi kansakuntien nousua ja tuhoa.

Arvosana: 3/5