Ray Dalio jatkaa periaatteidensa jakamista kirjassa The Principles of dealing with the changing world order – why nations succeed and fail. Nyt päästään ensimmäistä kertaa tutkimaan millä periaatteilla herran rahasto sijoituspäätöksiä tekee. Painopiste on makrotasolla: kirjassa tutkitaan miksi valtiot menestyvät tai epäonnistuvat.
Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä käydään läpi Dalion malli pitkästä valtion syklistä. Lukijalle avautuu jatkumo talouden suuresta syklistä sisältäen muutokset taloudellisessa toimeliaisuudessa, luotonannossa, velan kehittymisessä ja rahan konkreettisessa muuttumisena. Talouden lisäksi tutkitaan valtion sisäisiä ja ulkoisia konflikteja, sekä avataan yleisemmällä tasolla lukuisia menestystekijöitä. Hämmästelen tapaa, jolla Dalio pystyy yksinkertaistamaan äärettömän monimutkaisen kokonaisuuden näin simppeliksi ja helposti ymmärrettäväksi malliksi – joka kaiken lisäksi vaikuttaa kuvaavan maailmaa realistisesti!
Kiintoisin osio on arkkityyppinen malli talouden pitkästä syklistä. Ensin kaaoksen kautta vanha valta järkkyy, ja alkaa pitkä rakennusvaihe, joka jossain väkisin kääntyy laskuun yhä useampien kokiessa itsensä liian rikkaiksi tehdäkseen töitä entiseen malliin (tuleeko mitään maita mieleen?). Raha ja velka näyttelevät taustalla suurta roolia; kun velan määrä kasvaa ja sen painopiste muuttuu rakennusvaiheen investoinneista liialliseksi paisuneen elintason ylläpitämiseen (tuleeko taas joku maa mieleen?) jää vaihtoehdoksi vain printata lisää rahaa velan hoitamiseksi, ja purkaa (siinä vaiheessa usein enää nimelliset) kytkökset kultaan tai muihin valuuttoihin. Kun lainaajien usko loppuu, on lopulta edessä vääjäämätön romahdus, tyypillisesti populististen liikkeiden (sekä vasemmalta että oikealta) lietsoman eripuran vauhdittamana, tai ulkoisen sodan vuoksi naapurin hyödyntäessä heikkouden tilaa. Tyypillinen sykli kestää 70-150 vuotta.
Kirjan toisessa osassa esitetään maailmantalouden suuret liikkeet tiivistetyssä muodossa viimeisen 500 vuoden ajalta. Suuren syklin vaiheet kuvataan kolmen maailmanvallan kautta. Ensimmäisenä valta-asemaan nousee Hollanti, jossa Amsterdamin pörssin avautuminen mahdollisti nykyisenkaltaisen kapitalismin, ja nosti guldenin koko maailman reservivaluutaksi. Kun Iso-Britannia haastoi ja onnistuneesti voitti Hollannin, siirtyi se maailman supervallaksi yli vuosisadan ajaksi, jolloin Lontoosta tuli maailman finanssikeskus ja punnasta tärkein valuutta. Maailmansotien jälkeen siirtomaansa ja valtansa menettänyt Iso-Britannia luovutti ykköspaikan Yhdysvalloille ja dollarille. Nyt Kiina on noussut haastamaan horjuvaa ykköstä.
Kolmannessa osassa kurkistetaan tulevaan. Dalio näkee Kiinan nousun lähes väistämättömänä, sillä amerikkalaisten on vaikeaa muuttaa toimintamallejaan. Yllätyin uhista joita Dalio näkee: seuraavan 10 vuoden sisällä hän antaa Yhdysvaltojen sisällissodan todennäköisyydeksi 30% ja Kiina vs. USA sodalle peräti 35%. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Kirja on suorastaan huikea. Tapa jolla Dalio käsittelee maailma, on poikkeuksellinen ja ajatuksia muuttava. Vasta kirjaa lukiessa kykenen ymmärtämään, että maailmanjärjestys todennäköisesti muuttuu elinaikanani; todellakaan mennyt ei ole tae tulevasta. Ymmärrän, että aiemmista kokemuksista oppiminen ei riitä, vaan antaa pikemminkin vääränlaista turvallisuuden tunnetta. Ihmisen pitää valmistautua kohtaamaan muutoksia, joita ei hänen sukupolvensa, eikä edes menneen sukupolven aikana ole tapahtunut. Sotia syttyy, kun kukaan ei ole enää muistuttamassa niiden karmeudesta. Kuitenkin menneistä voi oppia kunhan katsoo tarpeeksi kauas, sillä historia toistaa itseään.
Dalion analyysi on poikkeuksellisen avointa. Hän kirjoittaa rohkeasti varsinkin USA:n ja Kiinan nykytilanteesta, ja kuvittelen etenkin ensiksi mainitun ongelmista ja jälkimmäisen hyvistä puolista kirjoittamisen aiheuttavan kovaa kritiikkiä kotimaassaan. Vaikka itsekin olen kiinalaisten kanssa tekemissä ollut ja maassa aikoinaan työnkin puolesta vieraillut (ja saanut kaikenlaista kulttuurikoulutusta), pystyy Dalio tiivistämään kansojen eroja tavalla joka tuo lukuisia uusia näkökulmia. Kirjailija pystyy katsomaan tilannetta lintuperspektiivistä, josta avoin lukija pystyy havaitsemaan länsimaisen median mustavalkoisuuden. Onko Kiinan nousu välttämättä uhka meille tai edes Euroopalle?
Sijoitusvinkkejä etsivä todennäköisesti pettyy kirjan antiin. Vinkkejä menestyjien valintaan ei jaeta, vaan Dalio kehottaa tarkastelemaan asiaa pahimpien vaihtoehtojen kautta: ei saa mennä poikki. Sijoitusfilosofiassa on samaa ajatusta kuin Nassim Talebilla, siis vahva usko tulevaisuuden satunnaisuuteen ja oman aseman turvaamiseen epätodennäköisten riskin realisoituessa.
Kirja jättää lukijalle epämukavan olon, kun mitään pysyvää turvasatamaa ei voi olla. Oma naiivi usko esimerkiksi USA:n kapitalistisen järjestelmän pysyvyyteen karisee, kun kuvittelee itsensä hollantilaisen tai englantilaisen sijoittajan housuihin maailmanjärjestyksen muuttumisen kynnyksellä: kaikki näytti tosi hyvältä kunnes ei enää näyttänytkään. Olo on kuin Talebin kalkkunalla ennen kiitospäivää.
Loppuun on pakko miettiä miksi minun kannattaisi uskoa Daliota, jonka väitteiltä puuttuu yliopistomaailman painoarvo? Ensinnäkin väitteitä perustellaan asiaankuuluvalla datalla, eikä pyritä vain pyörryttämään lukijaa turhalla tauhkalla á la Piketty. Toiseksi on päivänselvää, että todellisen maailman havainnointiin pohjautuva malli on väkisin uskottavampi kuin vaikka vasemmistolaisten ekonomistien esittämät mallit, joissa lähtökohtana on pelkkä ideologia. Kolmanneksi yhtymäkohdat muiden päteviksi tunnettujen henkilöiden malleihin tukevat uskottavuutta.
Raha-asioista puhuttaessa kannattaa muuten uskoa ihmisiä, joilla on järkevä teoria maailman toimimisesta, ja joiden näkemyksen toimivuus on osoitettu myös käytännössä. Dalion mallin pohjalta tehdyt investointipäätökset ovat kantaneet kirjoittajan luotsaamaan hedge-rahaston hurjaan taloudelliseen menestykseen yli useamman talouden syklin, joten en keksi syitä olla uskomatta lukemaani.
Erityisesti minua miellyttää tapa jolla Dalio suhtautuu omiin päätelmiinsä. Hän kannustaa lukijaa haastamaan ajatteluaan ymmärtämällä alttiutensa virheille. Hän jakaa lähdeaineistonsa, joten kirjan verkkosivuilta löytyy kiinnostuneille satoja sivuja lisää tavaraa ja mm. päivitetyt tilastot tälle vuodelle (kirja on alun perin julkaistu syksyllä 2021 eli odotan mielenkiinnolla kuinka Venäjän mittarit romahtavat ensi vuoden julkaisuun).
Lukukokemus on nautinnollinen täytesisällön puuttuessa – jokainen aukeama on täyttä tavaraa. Tuttuun tapaan kertaaminen on tehty helpoksi, sillä kaikkein tärkeimmät osiot on boldattu ja ydinjutut vielä merkitty punaisella pallerolla. Tarvittaessa yli 500-sivuinen kirja on helppo kerrata yhdessä illassa. Arvostan tapaa jolla mies yrittää jakaa kaiken oppimansa muiden käyttöön – ei tässä auta kuin nostaa hattua ja nauttia.
Mielestäni Ray Dalio on tämän hetken kovin talouskirjailija. Toivotan vuonna 1949 syntyneelle herralle pitkää ikää, jotta voisimme vielä lukea monta kirjaa herran periaatteista.
Arvosana: 5+/5
