BookBeatilla oli jälleen tarjous, joten piti keksiä jotain suomenkielistä kuunneltavaa. Janette kehui Kaija Koon kirjaa, joten otin sen kuunteluun, vaikka en hänestä oikein mitään tiedäkään. Todella menestyneiden naisten elämänkertoja ei ole kilpailuksi asti, varsinkaan suomeksi.
Kaijan tarina alkaa jo varhaislapsuudesta. Isä on äkkipikainen ja pelottava ja niin tuntuu olevan moni muukin suvun mies. Äitikään ei ole kovin läheinen. Turvaa ja rakkautta löytyy mummolasta silloin kun sinne pääsee. Muuten lapsuus sujuu kuin muiden nuorten.
Teinivuosina äiti alkaa ohjata lapsiaan soittamisen maailmaan, mutta Kaijaa alkaa kiinnostaa laulaminen. Eräänä koulupäivänä musiikinopettaja kuuluttaa bänditoiminnasta kiinnostuneita ilmoittautumaan hänelle ja huomaa ihmetyksekseen, että tännehän tuli tyttökin mukaan. Pelkästään tytöistä koostuva bändi on jotain ihan uutta ja kohtelu on sen mukaista, mutta Kaijan laulutaito avaa hänelle oven ensimmäiseen ”oikeaan” bändiin, Steel Cityyn, jossa on mukana myös Risto Asikainen. Bändi häviää vuonna 1980 Rockin SM-kisoissa Hassisen koneelle ja vaikka yhtye tekee levynkin, läpimurtoa ei synny. Kaija on samaan aikaan mukana monissa muusikkopiireissä ja hänet voi nähdä niin Frederikin, kuin Maukka Perusjätkän vanhoilla videoilla.
Myöhemmin Kaija tapaa tulevan miehensä Markun, jonka kanssa alkaa tehdä musiikkia ja ensimmäisen soololevyn. Levy ei herätä suurta huomiota ja kun Kaijan isä samoihin aikoihin kuolee tapaturmaisesti, Kaija joutuu ottamaan pitkän tauon musiikista. Jopa niin pitkän, että hän on mielessään heittänyt muusikon uransa jo roskiin. Pitkän tauon jälkeen hänen miehensä lopulta ehdottaa, että pitäisikö tehdä toinen levy. Uusi levy on nimeltään Tuulten Viemää ja siitä alkaa massiivinen suosio.
Vaikka Kaija on huipulla, perhe-elämässä mennään toiseen suuntaan. Kaijan miehelle Markulle alkaa maistua viina yhtä paremmin ja samalla hän alkaa sättiä vaimoaan mitättömäksi. Liitossa ei toimi enää mikään muu kuin musiikin tekeminen ja lopulta ei sekään. Vuosien jahkailun ja levyjen tekemisen jälkeen on tullut aika ottaa ero ja jättää vanha elämä taakse. Kun Kaija pääsee Markusta irti aivan uusiin piireihin, laskusuunnassa ollut ura kääntyy taas nousuun. Kaiken päätteeksi Vain Elämää räjäyttää potin ja yhtäkkiä Kaijaa aletaan ihailla ja kadehtia, kun hänellä on asiat niin hyvin. Se vaati vain 40 vuoden periksiantamatonta työtä.
Vaikka en Kaija Koota erityisemmin tunne, enkä osaisi nimetä kuin puolenkymmentä hänen lauluaan, tämä kirja herätti kiinnostuksen ja kuuntelin hänen kaikki levynsä läpi. Kirjan taustat auttavat ymmärtämään niiden sanomaa, sillä vaikka Kaija ei itse kirjoita laulujaan, hän kertoo elämästään lauluntekijöillä, jotka sitten tekevät siitä lauluja. Vaikka elämänkerrat yleensä ovat päähenkilön kokemuksia ja siksi usein siistittyjä versioita tapahtumista, tässä kerrotaan myös paljon mokia ja suoranaisia virheitä. Se on mukavaa vaihtelua ja tekee tarinasta inhimillisemmän. Kerrankos sitä tulee ryypättyä liikaa Linnan juhlissa ja unohdettua kamoja presidentin linnaan.
Kaijaa pidetään myös voimahahmona ja esikuvana naisille. Siihen hän sopiikin hyvin. Hän ei ole feministinen ”Minä olen oikeutettu kaikkeen, antakaa se minulle”-tyyppi, vaan kovalla työllä ja periksiantamattomuudella hankkii itse itselleen oikeuden. Hänellä kesti kauan ymmärtää, että nilkeillä ei ole oikeutta häneen, mutta ehkä hänen esimerkkinsä herättää muut ymmärtämään sen nopeammin.
Ei tämä mikään oppikirja ole, mutta inspiroiva vaikeuksien kautta voittoon -tarina. Mukavaa vaihtelua kuulla välillä näitä myös naisten kertomana. Ennen kaikkea, harva täällä on ollut huipulla 40 vuotta niin, että porukka on edelleen innoissaan hänen uudesta musiikistaan.
Arvosana: 4/5
