Elokuussa nähdään on Gabriel García Márquezin postuumisti julkaistu pienoisromaani, joka on suomennettu sopivasti kirjailijan kuoleman 10-vuotispäivän kynnyksellä. Kirjailijan luonnoksista kokoonkursittu teos kertoo eriskummallisen kertomuksen keski-ikäisestä naisesta, joka palaa joka vuosi äitinsä haudalle, ja kukkien laskemisen jälkeen hankkii itselleen uuden rakastajan. Kirjailija itse toivoi pahasti keskeneräiseksi tekstin tuhoamista, mutta lapset toimivat vastoin hänen tahtoaan ja tulos on tässä. Onko ratkaisu hyvä?
Elokuussa nähdään on tuttua tavaraa Gabon ystäville. Tunnelma on mainio ja tarina sopivan sekava. Päähenkilö Ana Magdalena Bachin elämästä esitetään tiivis palanen, eikä touhun syitä tai seurauksia sen kummemmin selvitellä. Elokuiset tapahtuvat toistuvat samankaltaisina vuodesta toiseen: Ana matkustaa lautalla saarelle, jonne hänen äitinsä on toivonut tulevansa haudatuksia, vie äidin haudalle miekkaliljoja, etsii seuraavaksi yöksi rakastajan, katuu (ainakin joskus) jälkikäteen holtittomuuttaan, ja odottaa innolla seuraavaa vuotta.
Muihin herran teoksiin verrattuna kirja on suppea ja sen keskenjääminen on lukijalle päivänselvää. Voi vain jossitella, mihin kaikkeen tässä olisi ollut mahdollisuuksia, mikäli dementialta olisi vältytty. Alunperin Gabriel Garcia Marquez työsti tarinaa jo ennen toiseksi viimeiseksi jäänyttä romaaniaan, mutta tarina sai väistyä sekä Muistojeni ilottomien huorien että omaelämäkerran Elää kertoakseen tieltä. Gabo suunnitteli alunperin tätä tarinaa osaksi neljän teoksen sarjaa, mikä saa pohtimaan julkaisun järkevyyttä: onko pienen maistiaisen julkaisu turhaa rahastusta? Mielestäni ei, koska puutteistaankin huolimatta tässä on ansionsa.
Parasta on tuttu kerronta. Kirjoittajasta ei ole epäselvää, ja tarina imee mukaansa aivan kuten aiemmin nauttimani teokset – nyt juttu vain jää lyhyeksi. Aineksia olisi ollut enempäänkin, mutta hyvä edes näin. Vaikkei luettavaa ole kuin niukin naukin 100 sivua, on kirja, joka pakottaa lukemaan itsensä yhdeltä istumalta aina laskettava poikkeuksellisen hyvien kirjojen joukkoon – vaikka tuskin tästä klassikkoa tuleekaan.
Mikäli Gabon teoksista pitää, ei tätäkään kannata jättää väliin. Vaikka viimeistelemättömyys paistaa paikoin läpi, löytää tekstistä aina välillä mestarillisia kohtia. Kantavatko ne kirjan läpi riippuu fanituksen asteesta – ainakin ensimmäistä kertaa kolumbialaisesta kuulevan kannattaa aloittaa jostain muusta teoksesta.
Arvosana: 4-/5
