Thomas Alva Edison on nimi, jonka kuuleminen sytyttää lampun meistä jokaisen päässä. Harva osaa silti nimetä edes murto-osaa siitä, mitä kaikkea yli tuhat patenttia nimiinsä kerännyt Edison ehti uransa aikana keksiä. Edes Edmund Morrisin laatima yli 600-sivuinen elämäkerta ei kykene kuin raapaisemaan pintaa valottaessaan kuka Edison oikein oli miehiään.

Kirja-arvostelu Edison

Morrisin elämäkerta on mestariteos, vaikka alkuun epäilin sen toimivuutta. Kirja nimittäin etenee ajassa ”väärinpäin” alkaen Edisonin elämän ehtoopuolelta, käsitellen hänen elämäänsä vuosikymmen kerrallaan ajassa taaksepäin (kuitenkin vuosikymmenen sisällä kronologian säilyttäen), eikä poikkeuksellinen lähestyminen tuntunut aluksi lainkaan luontevalta. Mitä pidemmällä kirja eteni, sen paremmalta ratkaisu kuitenkin tuntui: pelkällä maidolla eläneen vanhuksen toivoton kamppailu aikaa vastaan ja epätoivoinen, suunnaton sisäinen palo saada vielä yksi keksintö valmiiksi olisi ollut masentava päätös kirjalle. Sen sijaan nuoren miehen elämänilo, positiivisuus, ja keksimisen riemu jättää luku-urakasta selviytyneelle hyvän mielen.

Kirjan lukeminen vei kuukauden illat, ja eteni verkkaisella 20 sivun päivävauhdilla. Morrisin englanti on värikästä ja hän käyttää niin monipuolista kieltä, että kirja suorastaan vilisee vieraita sanoja (vaikka luenkin pääasiassa englanninkielistä kirjallisuutta ja koen ymmärtäväni kieltä tavallista paremmin). Kuitenkin liki jokaisella aukeamalla olisi ollut syytä turvautua sanakirjaan, mikäli olisin halunnut oppia tarkan käännöksen uudesta sanasta enkä vain tyytyä päättelemään asiayhteydestä mitä vieraan kuuloinen sana suunnilleen tarkoittaa. Yleensä tyydyin nauttimaan tarinasta joka aukesi mainiosti ilman sanakirjaakin, mutta keskinkertaisilla tai heikommilla englannintaidoilla tähän kirjaan ei valitettavasti kannata tarttua.

Todellinen syy kuukauden rupeamalle ei kuitenkaan ollut kieli, vaan uteliaisuus. Halusin tutkia kartalta missä mies asui, millä rautatieosuudella hän nuorena matkusti, missä hän vietti lomansa, ja minne hän rakensi laboratorionsa. Selvitin, mitä hänen perustamilleen yrityksille tapahtui. Seurasin hänen liikekumppaniensa elämäntarinoita.

Vielä enemmän aikaa paloi hänen tekemiensä, kirjassa nopeasti sivuutettujen keksintöjen toimintaa ihmetellessä. Insinöörin on pakko tietää millainen oli Edisonin hehkulamppu ja sen edeltäjät. Ja levysoitin. Ja myös dynamo, sähkökynä, nikkeli-rauta-akku (joka hieman aiemmin valmistuessaan olisi voinut tehdä polttomoottorin tarpeettomaksi jo 110 vuotta aikaisemmin), uudentyyppinen kaivosarkkitehtuuri, multipleksausmenetelmät ja ties mitä muuta. Tiesitkö Edisonilla olleen monopoliaseman varhaisessa elokuvatuotannossa? En minäkään, ja pieni lisätiedonetsintä johti mykkäelokuvamaratoniin!

Morris maalaa Edisonista kuvaa pakkomielteisenä keksijänä. Mies veti tauottomia työrupeamia laboratoriossaan syöden vain aamiaisen seitsemältä ja lounaan kahdeltatoista – keskiyöllä. Uni voitti yleensä aamuyön tunteina, jolloin Edison kääri takkinsa tyynyksi, pisti pitkäkseen laboratorion pöydälle, ja heräsi muutaman tunnin unilta uuteen päivään. Edison selvästi nautti siitä mitä teki, ja kykeni irtautumaan työstään vain lyhyiksi pätkiksi silloin, kun puolison paine kävi liian suureksi (tai oli aika hankkia puoliso). Mies oli silti viriili veijari ja siitti kuusi lasta kahden vaimonsa kanssa, kuopuskin syntyi herran ollessa jo yli viidenkymmenen.

Morrisin teos on myös erinomainen ajankuva kullatusta ajasta (Gilded age), jolloin Yhdysvallat teollistui hurjaa vauhtia sisällissotansa jälkeen. Osa kirjan viehätyksestä perustuu positiivisuuteen ja hyvinvointiin minkä silloinen yhteiskunta mahdollisti; kymmenet uutterat kaverit nousevat kirjan sivuilla tyhjätaskusta maahanmuuttajasta kohti vaurautta. Olen nauttinut myös samaan aikakauteen sijoittuvien Vanderbildtin ja Rockefellerin elämäkerroista, joten jos ne eivät iske, tuskin iskee Edisonkaan (vasemmalle taittavin silmin tämäkin opus lienee pelkkää rosvoparonipropagandaa). Itselleni aikakausi sen sijaan edustaa mahdollisuuksien tasa-arvon voittokulkua. Myös Amerikkalaisten enemmistö arvosti kouluja käymätöntä, itseoppinutta ja ahkeraa keksijää, ja soi hänelle hänen menestyksensä.

Edisonissa on selvää yhteneväisyyttä moniin muihin legendaarisiin nimiin, joilla on ollut kaiken muun ohittava polttava palo pyrinnöissään. Nuoren Bill Gatesin tavoin hän veti jatkuvasti yli 100 tunnin työviikkoa. Applelta potkut saatuaan Nextillä ojaan ajaneen Steve Jobsin tyyliin hän oli tinkimätön omasta näkemyksestään liiallisuuksiin asti. Elon Muskin tapaan hän otti liiketoiminnassa tupla tai kuitti -tyylisiä riskejä: siinä missä Musk onnistui niukin naukin Space X:n ja Teslan kanssa, Edison hukkasi vuosikymmenen ja koko omaisuutensa rautakaivokseen.

Mainiot detaljit värittävät tarinaa. Yhdessä jaksossa kuvataan, kuinka keksijän mieli tuotti jatkuvasti elämää helpottavia ideoita: Edison painoi kellonsa nupin vasten hissin rakenteita, jolloin kello virittyi itsestään hissin noustessa kerroksiin ilman, että hän itse joutui nuppia pyörittelemään. Toisessa kuvauksessa tuodaan esiin rakastunut, pikkutuhma sulhasmies: teinitytär onnistui tulkitsemaan vihjailevan viestin, jonka hänen isänsä naputti morse-koodilla nuorikkonsa reiteen. Morris esittelee kiitettävällä tavalla Edisonia ihmisenä eri näkökulmista.

Viihdyttävän lukukokemuksen lisäksi kirjasta jäi käteen vaikka mitä. Siitä voi oppia, vaikkei keksijä olisikaan:

  1. Kirja on suorastaan ylistys säntilliselle työnteolle, ja osoittaa kuinka määrätietoisella työllä kykenee saavuttamaan vaikeankin tavoitteen. Suurin osa keksinnöistä vaati rajua taustatyötä ja satojen vaihtoehtojen kokeilemista, eikä kaikista yksinkertaisesti ollut siihen: entiset työntekijät kritisoivat Edisonia liian korkeasta vaatimustasosta (ihan kuin Teslalla nykyään). Maailma ei anna pikavoittoja, mutta tottelee kurinalaista tekemistä!
  2. Yksin ei pärjää. Edison keräsin ympärilleen laajan verkoston ammattilaisia, jotka auttoivat häntä kehitystyössä. Kouluja käymätön keksijä esimerkiksi sai ammattiapua Maxwellin yhtälöiden tulkitsemisessa. Eri alojen insinööreillä oli myös iso panos ennen kaikkea prototyyppien rakentamisessa. Ja Edisonin keksinnöt levisivät monesti parhaiten silloin, kun hän malttoi antaa idean kaupallisesti pätevämmän kaverin kaupallistettavaksi.
  3. Itsepäisyys on hyve vain tiettyyn rajaan saakka. Valtion rahoittama puolustusteollisuuden tutkimuskeskus jäi rakentamatta, kun Edison kiukutteli sijoituspaikasta. Grammaribisnes kärsi Edisonin roikkuessa äänenlaadultaan paremmassa sylinterinmallisessa ääniteformaatissa kuluttajien halutessa kätevämpää levyä. Ja kun Edison lopulta siirtyi äänilevyyn, hän ei julkaissut sitä mitä yleisö halusi kuunnella (eli ostaa) vaan sitä musiikkia mistä itse piti. Epic fail!
  4. Työn ja perheen tasapainoa ei ole olemassa. Jos haluaa nimiinsä 1000 (tai edes 10) patenttia, ei voi vain kotoilla ja leppoistaa elämäänsä. Jos haluaa menestyä työssä, urheilussa tai missä ikinä haluaakaan, se aika on pois perheeltä ja ystäviltä. Mitään absoluuttista oikeaa tai väärää tapaa elää ei tietenkään ole olemassa, mutta kaikkien kannattaisi ainakin tiedostaa mitä haluaa (ja mitä puoliso haluaa): Edisonin itse tiesi mihin haluaa aikansa käyttää, mutta vaimot ja lapset eivät olisi halunneet samaa (kysymys siitä onko heidän järkevää vain jäädä uhrin rooliin onkin jo eri keskustelun aihe).
  5. Kateus seuraa menestyjiä muuallakin kuin Suomessa. Sukulaiset ruinasivat jatkuvasti Edisonilta rahaa, ja kelvotonta elämää viettänyt, kuuluisalla nimellään erilaisia huijauksia masinoinut esikoispoika haukkui häntä kirjeissään kitupiikiksi – vaikka sai kuukausittain isältään mojovan summan rahaa. Edison oli myös ”oikeiden” akateemisten tutkijoiden inhokki lähestyessään ongelmia käytännön kautta teoreettisen pohdiskelun sijaan.

Elämäkertaonneni vaan jatkuu. Nytkin joudun ties kuinka monetta kertaa toteamaan kirjan olleen yksi parhaita lukemiani elämäkertoja. Morrisin teos maalaa realistisen, kaunistelemattoman ja inhimillisen kuvan keksijästä, jonka innovaatiot ovat vaikuttaneet meidän kaikkien elämään (myös sinun, tässä vielä pari keksintöä: vuosituhannen vaihteeseen saakka lankapuhelimista löytyi Edisonin patentoima mikrofoni ja talot valaistiin hehkulampuilla [yleisin lampunkoodi E27 muuten tarkoittaa Edisonin 27mm kierrekantaa]). Etenkin insinöörishenkisille lukijoille kirja tuo lukuisia ilon ja oppimisen hetkiä. Suosittelen!

Arvosana: 5+/5