Buddenbrookit – Erään suvun rappeutumistarina on kertomus saksalaisen kauppiassuvun neljän sukupolven elämästä vuosina 1835-1877. Thomas Mannin teos vuodelta 1901 sijoittuu Lyypekkiin (vaikkei kaupunkia mainita nimeltä) ja pohjautuu vahvasti hänen oman perheensä tapahtumiin. Jo kirjan takakansi kertoo, että luvassa on tarina menestyvän kauppahuoneen tuhosta, joten varsinaista jännitystä tässä ei tarjoilla. Kirja palkittiin Nobelilla 1929 ja on todellakin palkintonsa ansainnut.
Buddenbrookien elämää kuvataan lyhyissä, päivästä pariin kuukauteen kestävissä kohtauksissa, joiden välillä voi olla puolen vuosikymmenen tauko. Tyypillisesti Mann kuvaa perheen kokoontumista viettämään juhlapyhiä, häitä tai muita merkittäviä tapahtumia. Hän kuljettaa teostaan eteenpäin keskustelujen ja päähenkilöiden pohdinnan kautta.
Tarina alkaa uuden ylellisen talon tupaantuliaisista vuonna 1935. Vanha Johann Buddenbrook, kauppahuoneen perustajan poika, on vielä vahvasti ohjaksissa, ja muistelee Napoleonin sotien aikaa. Hänen toinen vaimonsa on hyvästä suvusta, ja hän on jättämässä liikkeen nuoremman poikansa Jeanin hoitoon. Tytär Olly on naitettu pankkiirille Frankfurtiin, ja esikoispoika Gotthold aiemmasta avioliitosta tehty perinnöttömäksi, koska hän avioitui isänsä mielestä liian alhaisen naisen kanssa. Gottholdin perhe ei anna tätä ikinä anteeksi, ja hänen tyttärensä nauttivat aina tilanteesta, kun kauppahuone kulkee vastatuuleen.
Tarinan läpi kulkevat päähenkilöt ovat Jeanin ja Elisabethin (hänkin hyvästä suvusta) lapset Thomas, Antonie, Christian ja Klara. Lasten luonne paljastuu jo ensi sivuilla, eikä ole vaikeaa arvata mistä juonenkäänteet revitään. Christian on taipuvainen rillutteluun, mikä tietenkin aiheuttaa paheksuntaa muun suvun suunnalta. Thomas ottaa liikkenjohdon liiankin vakavasti tuhoten terveytensä, ja Antonie kohtaa lähinnä murhetta rakkauden rintamalla. Neljännen sukupolven lapsille onkin jaossa enää statistin osia lukuunottamatta Thomasin poikaa Hannoa, jonka rooliksi jää varmistaa kauppahuoneen tarinan päättyminen.
Buddenbrookit aukeaa hitaasti. Ensimmäisissä kohtauksissa lukija vielä epäilee lähteekö tarina vetämään, mutta Mannin huikeat hahmot voittavat pian puolelleen. En muista missään kirjassa kohdanneeni näin eläviä ihmisiä, tai sitten löydän vain paljon yhteneväisyyksiä omaan sukuun. Kenties havainnot ovat yleismaailmallisia, kun kirja on näin suosittu?
Teos on mahtava ajankuva vanhan liiton hansakauppiaista. Suvun maine on ykkönen, ja sen eteen tehdään kaikki. Avioitua pitää sopivan henkilön kanssa, ja myötäjäisiä kasataan runsaasti jotta myös tyttäret saadaan hyviin perheisiin. Taloudellista menestystä tärkeämpää on miten kauppaa tehdään. Pelkkä porvarius ei riitä, vaan suvussa arvostetaan konsulin, kaupunginhallituksen ja senaattorin tehtäviä – ja revetään velvollisuuksien alle.
Naisten osa on edustaa ja tukea miehiään. Kotitöitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä, koska sitä varten on palvelijoita. Suvun naisilla ei mitä ilmeisimmin ole minkäänlaista ymmärrystä rahapuolesta, koska liki kaikki naiset vaativat vuorollaan miehiltään laajempaa palveluskuntaa – ja miehet yrittävät selittää sen taloudellisesti mahdottomaksi. Etuoikeutettu ei näköjään ikinä ymmärrä vaatimustensa kohtuuttomuutta, onpa kyse sitten 1800-luvun porvarisrouvasta tai rakennekynnet toimeentulotuella kuittaavasta 2020-luvun kasvatista.
Ensimmäinen upea kohtaus on Antonien pako Travemundeen miettimään avioitumista varakkaan, mutta epämiellyttävän miehen kanssa. Aiemmin sisäoppilaitoksissa Tony oli haaveillut aatelisen naimisesta, mutta puuttuvan von -etuliitteen lisäksi myös vetovoima uupuu. Hauskasti hänen aatelinen ystävättärensä haaveili maatalon emännyydestä ja suorittavasta työstä. Harvemmin kukaan on tyytyväinen.
Antonie rakastuu kesän aikana nuoreen lääkäriopiskelijaan, ja käy lukuisia keskusteluita matalampisäätyisen, tasa-arvoaatetta ajavan nuorukaisen kanssa. Säätynsä vuoksi miestä ei voi esitellä muille. Lopulta Antonie taipuu isänsä tahtoon ja hyväksyy paperilla hyvän kosijan. Thomas sen sijaan hylkää kukkakauppiaan tyttären kuuliaisesti. Tosin hän rakentaa uuden talonsa kukkakaupan viereen, joten kenties vanha suola janottaa.
Toinen huikea kohtaus on Hannon yksityiskohtaisesti kuvattu koulupäivä, joka samaan aikaan naurattaa ja huvittaa. Hanno on kuitenkin jättänyt läksyt lukematta ja stressaa luokalle jäämistä, koska kerta ei ole ensimmäinen. Preussin koulujärjestelmä perustui ulkoa opetteluun ja tiukkaan kuriin, ja opettajat ovat mielivaltaisia egoisteja (paitsi uusi nyhvö, joka saa huutia rehtorilta).
Mann on parhaimmillaan käsitellessään kuolemaa, mikä on mainio veto parikymppiseltä kirjailijanalulta, joka rustasi kirjaa ikävuosina 22-26. (Ylipäätään tämän järkäleen laatiminen on kova veto.) Varsinkin Elisabethin mietteet keuhkokuumeen pikku hiljaa pahentuessa ovat pysäyttävää tekstiä, varsinkin kun lääkärit pyrkivät pidentämään turhaa kärsimystä kuten typerän lääkärinvalansa tulkitsevat vaativan. Raakaa hommaa.
Myös kohtaus, jossa Thomas lukee ilmeisesti Schopenhauerin teosta ja filosofoi lähestyväksi tuntemaansa kuolemaa on vahva. Kohtaus alku tuntui aluksi päälleliimatulta, mutta näinhän ihmiset usein toimivat ymmärtäessään lopun vääjäämättömyyden – kunnes taas kieltävät kaiken ja palaavat vanhaan ajatteluun.
Myös veljesten vetäytyminen Travemundeen lepäämään on oivaltavaa kirjoittamista nuorelta mieheltä. Paikalle on kerääntynyt muutama tuttu herra, joista jokainen valittelee vaivojaan grogien välissä. Syksyinen Travemunde, jossa sade piiskaa hiekkarantaa on mainio allegoria miesten elämän ehtoolle, ja kun lukukokemusta vielä vahvistaa ikkunan takana pauhaava ensimmäinen syysmyrsky, ei lukija voi kuin myhäillä tyytyväisenä ja ajatella palaavansa tähän viimeistän oman elämän ehtoolla.
Buddenbrookit alkaa rauhallisesti ja paranee mitä pidemmälle pääsee. Loppupään pitkät pohtivat kohtaukset ovat yksinkertaisesti proosaa parhaimmillaan. Vanhahtava teksti sopii teokseen kuin se kuulu nenä päähän, joten kannattaa valikoida lukuun jokin vuotta 2010 edeltävistä painoksista, jotka ovat Siiri Siegbergin vuonna 1925 suomentamia.
En keksi mitä tässä olisi voinut tehdä paremmin. Buddenbrookit on täydellinen.
Arvosana: 5/5
