Baumgartner on edesmenneen Paul Austerin (1947-2024) viimeiseksi jäänyt teos. Baumgartner on kertomus eläkeikäisestä professorista, joka elää puoliksi nykyhetkessä ja puoliksi muistoissaan. Tarina on viihdyttävä, mutta jää jotenkin vajaaksi jättäen lukijan ihmettelemään mistä tässä oli oikein kysymys.

Kirja-arvostelu Baumgartner

Baumgartner alkaa jotenkin tökerösti nauraen vanhuuden vaivoille. Päähenkilömme on ihastunut kuriiripalvelun lähettiin ja tilaa kirjoja vain nähdäkseen naista. Hän unohtaa kaasulieden päälle ja polttaa kätensä kattilaan. Hän kompuroi portaissa ja kaatuu näyttäessään tietä mittarinlukijalle. En saa revittyä tästä huumoria.

Alun jälkeen Baumgartner palaa muistoihinsa ja kertaa onnellista aikaa menehtyneen puolisonsa kanssa. Auster onnistuu parhaiten tässä nuoruuden innon ja rakkauden täyttämässä, sanoisinko elämänmakuisessa osiossa. Myöhemmin vaimonsa kuoleman jälkeen mies lopulta rohkaistuu lähestymään seuraavaa ihastustaan, eivätkä nämäkään hetket uutta morsiota lämmitellessä ole huonoja; lukija kiristelee hampaitaan kun mies ei ymmärrä omaa parastaan vaan vaatii toista luopumaan tutuista tavoistaan. Mönkään menee!

Auster vedonnee minua paremmin varttuneisiin lukijoihin. Baumgartner on vuosissa laskettuna vanha, mutta hänellä olisi vielä virtaa vaikka mihin. Olen kuullut, että moni eläkeikäinen kokee samoin, mutten mitenkään osaa samaistua seitsenkymppisten maailmaan. Jännitän vain, saako Baumgartner saatettua kesken olevan esseensä maaliin.

Valitettavasti loppua kohden vauhti hyytyy. Äänikirjaa kuuntelee ihan mielellään, mutta viikkoa myöhemmin havaitsen etten muista kirjan loppupuolesta oikeastaan mitään. Vahvin muistikuva on pettymys lässähtäneestä lopusta. Se ei koskaan ole hyvä merkki.

Baumgartner on ensimmäinen teos, jonka Paul Austerilta luin (tai siis kuuntelin). Oliko kirjailija jo jäähdyttelemässä, eikä tämä siksi toiminut? Pitäisikö lukea jokin toinenkin teos? En ole varma, inspiroiko tämä tarpeeksi tarttumaan seuraavaan. Fiiliksen mukaan arvosanan pitäisi olla 1, mutta loogisesti ajatellen on pakko antaa kolme, koska tiedän pitäneeni kirjan alusta. 🙂

Arvosana: 3/5