Jumalharha on eläintieteilijä ja evoluutiobiologi Richard Dawkinsin klassikkoteos 20 vuoden takaa. Vanhoilla päivillään (s.1941) mies on tehnyt toista uraa ateismin keulakuvana. Viimeisten kuukausien aikana olen tutustunut lukuisiin eri uskontoihin, ja pitkän rupeaman päätteeksi ajattelin kokeilla kuinka yksi ateismin kulmakivistä on kestänyt aikaa.
Kirja alkaa sisäkannen maininnalla, jonka mukaan Suomen valtion tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ”ei ole voinut tukea” teoksen suomentamista. Voisiko uskontojen haittoja kuvaava kirja alkaa vahvemmin ja oikein alleviivata kirkon etuoikeuksia ja koskemattomuutta?
Suomessa on edelleen koulussa tunnustuksellista uskonnonopetusta, eikä yhteistä katsomusainetta saada millään opetussuunnitelmaan. Dawkings kirjoittaa, että lapset ovat ihan vain lapsia, eikä heitä kuuluisi pitää kristittyinä lapsina, juutalaislapsina tai muslimilapsina. Jos lapset opetettaisiin kyseenalaistamaan ja perusteellisesti ajattelemaan uskomuksiaan, sen sijaan että heille opetetaan yhtä muuttumatonta totuutta, olisi maailma hänen ja minun mielestäni parempi paikka.
Haitallinen uskonto
Dawkins muistuttaa lukijaa kaikesta pahasta, jota uskonnon nimessä on tehty ja edelleen tehdään. Alan Turing tuomittiin homoudesta ja hän teki itsemurhan. Rushdien Saatanallisten Säkeiden fatwa on itselläni tuoreena muistissa (kirjan lisäksi tappouhkaus käsitellään kirja-arvostelun yhteydessä). Sitä en sen sijaan muistanutkaan, että muslimiaktivistit lisäsivät omia kuvia Jyllands-Postenin kuvien joukkoon (esimerkiksi siankärsäisen ranskalaismiehen) vihan kasvattamiseksi. Hyvä kysymys on, kuka hommasi mielenosoittajille Pakistanissa ja Indonesiassa Tanskan lippuja poltettaviksi; tuskin ovat ihan hyllytavaraa kummassakaan maassa?
Dawkings kummastelee, miksi uskonto kaipaa niin raivokasta puolustamista. Islamin kohdalla Koraanista ja haditheista löytyy kehotuksia kohdella vääräuskoisia kaltoin, mutta Jeesus sentään kehotti kääntämään toisen posken. Siitä huolimatta fundamentalistikristitty lähettää ateistille viestin jossa kertoo haluavansa suolistaa tämän. Edes kymmenen käskyn päivänselvä käsky älä tapa ei estä tappamasta aborttilääkäriä.
Dawkings muistuttaa, että uskonnon aivopesemät oikeasti uskovat heille kerrotut asiat. Ihmiset oikeasti uskovat pääsevänsä paratiisiin ajamalla kuorma-autolla vääräuskoisten sekaan tai vainoamalla juutalaisia. Vaikka uskonto olisi ”mieto”, se sisältää aina vihan ainekset vääräuskoisia kohtaan. Jokainen uskonto kieltää muut jumalat ja rankaisee uskonnon jättäjiä.
Uskonto nähdään moraalisena, mutta mitään näyttöä uskovaisten korkeammasta etiikasta ei ole. Pelkkä ajatus siitä, että ihminen ei voi olla hyvä ilman jumalaa on pikemminkin pelottava, kun ainoastaan taivaallinen valvontakamera estää tekemästä tuhmia. Erilaisissa kyselyissä uskovainen ja ateisti vastaavat samalla tavalla esimerkiksi raitiovaunudilemmaan. Dawkings perkaa paljon uskonnollisia tekstejä, eivätkä ne minun silmiini kovin eettisiltä ja kannatettavilta näytä. Herran oma versio kymmenestä käskystä on erittäin humaani ja kannatettava.
Dawkings peräänkuuluttaa hienotunteisuudesta luopumista ja uskontojen epäkohtien entistä laajempaa julkista arviointia. Edistystä ei ole 20 vuodessa juurikaan tapahtunut, ja varsinkin islamia kritisoivalla on edelleen vaara saada syyte uskonrauhan rikkomisesta – tai vähintäänkin rasistin leima otsaansa. Varsinkin John Stuart Milliä luettuani en voi kuin puolustaa näkemystä, jonka mukaan aivan kaikesta pitää voida keskustella, vaikka loukkaantujia ja mielensäpahoittajia olisi jonoksi asti.
Lopuksi Dawkings teilaa monikulttuurisuuden ja perinteiset vahingolliset tavat. Hän muistuttaa, etteivät kaikki kulttuurit ole yhtä hyvä, esimerkiksi yksikään ympärileikkaukselta välttynyt tyttö ei ympärileikkauta itseään aikuisena. Hän kyseenalaistaa vanhempien oikeuden kasvattaa lapsensa haitallisen kulttuurin ja ajatusten ympäröivänä pelkän uskonnonvapauden perusteella.
Jumalan olemassaolo ei ole todennäköistä
Dawkins toteaa, ettei ole mitään estettä tutkia jumalan olemassaoloa tieteellisin metodein. Hän muistuttaa, ettei kysymys jumalan olemassaolosta ole binäärinen kyllä/ei, vaan todennäköisyys joka ei ole 50/50. Aivan samoin kun jumalan olemassaoloa tai olemassaolottomuutta ei voi todistaa täysin vedenpitävästi, ei voi todistaa hammaskeijunkaan olemassaoloa. Jotkut kumottavaksi mahdottomat asiat ovat kuitenkin paljon todennäköisempiä kuin toiset. Kirja osoittaa, että jumalan olemassaolo on hyvin, hyvin epätodennäköistä, ja tekee sen tieteellisesti.
Dawkings lyttää perin pohjin kaikki perustelut jumalien olemassaololle. Jo jumalan kaikkitietävyys ja kaikkivaltius ovat keskenään loogisessa ristiriidassa; jos kerran jumala tietää kaiken, ovat kaikki asiat määrätty jo ennalta, eikä jumalalla ole enää valtaa muuttaa mitään. Jumalan väitetään olevan yksinkertainen selitys kaikelle, mutta todellisuudessa jumalan selittäminen tekee kaikista asioista entistä monimutkaisempia. Kuvittele, miten paljon jo pelkkä miljoonien samanaikaisten rukousten käsittely vaatii kaistanleveyttä, puhumattakaan niihin reagoinnista.
Kirja esittää hauskasti uskontoa puolustavien ristiriitaisuuksia. Naurahdin antropologille, joka ihmettelee villien taikauskoa, mutta uskoo itse mieheen, joka on syntynyt neitseellisestä äidistä, herännyt henkiin kuolemansa jälkeen, ja kykenee lukemaan muiden ajatuksia. Dawkings toteaa uskovaisten olevan lähes yhtä ateisteja kuin hän, sillä eroa on vain yhden jumalan verran.
Dawkings esittää uskontoa biologiseksi mekanismiksi ja esittää sille evolutiiviset perustelut. Esimerkiksi cargo-kulteista on kiintoisaa lukea, ja hän huomauttaa Jeesus-kultin olleen vain yksi monista. Intoudun tutkimaan paljonko kultteja nykyisin on, ja hämmästyn profeettojen suuresta määrästä (viimeisimpiä esim. Lee Man-hee, Shepherd Bushiri ja Ebo Noah) ja hoksaan, että uusia uskontoja syntyy jatkuvasti (tuoreimpina miljoonauskontoina mm. mormonit, bahai ja ahmadiyya).
Mainio evoluutio
Ymmärrykseni satunnaisuudesta on kasvanut sitten viime lukukerran (huom! teknisesti ottaen evoluutio ei ole satunnaista). Nyt sisäistän viime kerralla epäselviksi jääneet evoluution periaatteet helposti ja ymmärrän todisteiden kiistattomuuden. Esitys on kaunis – pitäisi varmaankin lukea myös Dawkingsin Maailman kaunein esitys uudelleen.
Evoluution mahdottomuutta perustellaan syntyneiden rakenteiden, vaikkapa silmän tai siipien, epätodennäköisyydellä. Väite on yksinkertaisesti väärä; tilanne on sama kun väittäisi lottovoittoa mahdottomaksi sen pienen epätodennäköisyyden perusteella yksittäisen lottoajan näkökulmasta. Evoluutiota ei voi kuitenkaan tarkastella yhden epätodennäköisen rakenteen pohjalta, koska joitain epätodennäköisiä rakenteita syntyy väistämättä miljoonien sukupolvien ketjussa, aivan samoin kuin lottovoittajia syntyy väistämättä miljoonien lototessa. Pitää muistaa, että evoluutiolla ei ole päämäärää.
Evoluutio-osuudet sopivat mainiosti Stephen Jay Gouldin Ihmeellinen Elämä kanssa luettavaksi. Maailmassa riittää ihmeteltävää, vaikka jumalien olemassaolo näyttääkin erittäin epätodennäköiseltä.
Ajan hammas on purrut
Kirjaa lukee ihan mielellään, (tahatonta) huumoria riittää, ja esimerkiksi evoluutiota käsittävät osuudet ovat viihdyttävää tavaraa. Sen sijaan esimerkit ovat jo vanhoja, eivätkä kaikki enää puhuttele nykypäivän lukijaa, joka ei tunne eikä muista 2000-luvun alun henkilöitä ja tapahtumia. Klassikko kaipaisi selvästi päivitettyä uusintaversiota vaikkapa 25-vuotispäivien kunniaksi.
Esitys on edelleen vakuuttava. Dawkings osoittaa käytännössä kaikki väitteet jumalien olemassaolosta perusteettomiksi. Jumalharha on parempaa luettavaa kuin yksikään uskonnollinen kirja.
Kirja laittaa ajattelemaan uskonnon liian suurta valtaa Suomessa. Seurakunta änkee edelleen päiväkoteihin ja kouluhin pitämään ”ihan vaan uskonnottomia leikkihetkiä”. Jo maltillinen uskonnonopetus on avoin kutsu äärimmäisyyteen. Se saa myös kyseenalaistamaan tabun uskontojen kritisoinnissa ja erivapauksista uskonnon perusteella.
Kirja on erityisen hyödyllinen uskonnollisista lahkoista irti pyristeleville, joita on valitettavan paljon. Suosittelen kirjaa kaikille uskonnoista kiinnostuneille ja varsinkin agnostikoille. Uskonsa tilasta huolestuneiden kannattaa kiertää tämä kaukaa.
