Shivan silmä on järjestyksessään 22. dekkari Ratamo-sarjassa. Aika kuluu nopeasti: tuntuu kuin vasta olisi lukenut kesällä 2025 julkaistun Mustan Legendan, ja taas kirjaston pikalainahyllyssä näkyy uusi osa. Ei kun lukemaan.
Tarina alkaa poikkeuksellisen epäselvissä oloissa. Afgaaninainen Mariam ylittää luvatta itärajan ja tismalleen samalla hetkellä venäläinen tiedustelu-upseeri lahdataan rajavyöhykkeellä Suomen puolella. Mariam nappaa mukaansa miehen repun ja saa peräänsä venäläiset takaa-ajajat. Jos tämä ei tunnu epäuskottavalta, niin lisätään vettä myllyyn: paikalla on myös suomalainen ufotutkija, joka saa videoitua koko tapahtumasarjan!
Alku ei lupaa hyvää, mutta tarina paranee kunhan laittaa aivot narikkaan ja lukee vaan. Mariam löytää repusta timantteja, tukun käteistä ja muistitikun, ja tajuaa pian olevansa pulassa. Mukaan sotketaan venäläisten lisäksi kiinalaisia, Yakuza ja Trump, joten soppa on sekava. Ainakaan tässä ei ole enää mitään realismin häivääkään.
Tunnelma on lattea, koska taustoitus on minimissä. Juoni jytisee eteenpäin, mutta Ratamon rakkauselämä ei etene eikä siihen edes viitata. Ketonenkin kutistuu taka-alalle, tytär kokin rooliin, ja kollegoista ei juuri puhuta. Mikä pahinta, Ratamo on tainnut raitistua, koska calvadosta ei nautita tässäkään kirjassa.
Sivuhenkilöt jäävät todella ohuiksi. Luvutkin ovat lyhentyneet somesukupolvelle sopiviksi. En pidä tästä trendistä, jos tämä olisi ensimmäinen Ratamo jonka luen, niin tuskin innostuisin.
Shivan silmä on uusi teos tusinaratamoiden sarjassa. Terävyys puuttuu, taustoitus on tylsää ja knoppitietoa on jo liikaa. Kaikesta rutinasta huolimatta tämän luki ihan mielellään, vaikka sarjan tähti onkin laskussa. Ei tätä silti viitsi väliinkään jättää, joten Ratamo-fanit: mars lukemaan.
Arvosana: 2+/5
