Karthago ja puunilaissodat ovat yksi historian mielenkiintoisimmista aikakausista. Vanhan foinikialaisen kauppamahdin ja nuoren nousevan Rooman tasavallan kamppailu ensin Sisilian ja sittemmin koko alueen herruudesta vaikutti ratkaisevasti eurooppalaisuuteen; luet parhaillaan latinalaisilla, etkä puunilaisilla aakkosilla kirjoitettua kirja-arvostelua. Jukka M. Heikkilän teos Karthago sijoittuu ensimmäiseen puunilaissotaan ja kertoo kreikkalaisen palkkasoturin tarinan.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 256 eaa, jolloin sota Rooman ja Karthagon välillä on jatkunut jo kahdeksan vuotta. Ensimmäistä kertaa historiassaan Rooma on lähettänyt armeijan Italian niemimaan ulkopuolelle, vallannut alueita Sisiliassa, ja nyt Reguluksen johtama armeija on talvileirissä aivan Karthagon kupeessa. Todennäköisten häviäjien puolelle liittyviä sotilaita houkutellaan Kreikasta suurilla palkkioilla: päähenkilömme Ksanthippos Spartalainen päättää ottaa vastaan epätoivoisen tehtävän lännessä.
Ksanthippos on todellinen historiallinen henkilö. Heikkilä rakentaa harvojen tunnettujen faktojen päälle uskottavan hahmon: kirjan Ksanthippos on taistellut Pyrrhoksen joukoissa ja hän kantaa mukanaan tämän kirjoittamia sodankäynnin taidon opuksia. Pyrrhoksen kirjoittamat taktiikan ja johtamisen kirjat ovat todellisia, koska ne tunnetaan antiikin lähteistä, vaikka niistä ei ole säilynyt kopiota nykyaikaan – tässäpä mainio lähtökohta historialliselle fiktiolle!
Juoni on suoraviivainen ja historiansa lukeneille yllätyksetön. Ksanthippos saa Karthagon armeijan johdettavakseen, valmistelee sen sotaan, ja voittaa roomalaiset. Karthago pelastuu (toistaiseksi).
Heikkilä tuntee aikakauden, eikä kriittinenkään lukija havaitse oikopolkuja tai löydä naputettavaa detaljeista. Karthagon tapoja lapsiuhreineen kaikkineen kuvataan yksityiskohtaisesti. Typerä tapa ristiinnaulita epäonnistuneet sotapäälliköt saa pyörittelemään päätään, ja auttaa ymmärtämään miksi Karthago häviäisi myöhemmin maailmankartalta. Asenneilmapiiri on sama kuin mitä Roomassa tai Venetsiassa myöhemmin: eliitti varoi riskejä ettei oma asema vaarannu, jolloin koko yhteiskunta rapautui ja lopulta sortui.
Teos on oikein mukavaa luettavaa. Teksti on sujuvaa ja konstailematonta. Kerronnassa ei ole turhaa kikkailua, ja tarina etenee suoraviivaisesti. Historia asettaa omat reunaehtonsa juonelle, mutta silti lukija yllätetään mukavasti muutamaan kertaan. Erinomaista!
Suosittelen historiallisten romaanien ystäville.
Arvosana: 5/5
