Urhola on tarina kolmen kunnan liitoksesta. Kalle Isokallion peruskaavaan mukaisessa satiirissa tutkitaan kuinka eläköitynyt talousjohtaja Tuomo Mäki sujahtaa kunnallispolitiikan kiemuroihin.
Kirja alkaa ihan mukavasti. Ruotsinkielinen saaristokunta varjelee mustasukkaisesti ruotsinkielisten etua, kepulainen maalaiskunta ajaa maanviljelijöiden parasta ja jotenkin kolmannen kunnan duunaritkin pitäisi huomioida. Talousjohtajalle rakennellaan vielä romanssiakin kypsällä iällä, kun kuntaliiton pirtsakka konsulttinainen ottaa liitoksen siipiensä suojaan.
Vitsi ei vaan kanna koko kirjaa. Juttu junnaa, ja samojen stereotypioiden toistaminen ei jaksa naurattaa kolmannella kerralla. Suhmurointi kuulostaa kovin tutulta, ja kuntaliitosten typerät reunaehdot alkavat pikemminkin ärsyttää. Mukaan sotkettu venäläisoligarkki vie Urholan jo absurdiuden puolelle.
Urhola lässähtää. Juoni ei ole kummoinen, ja loppu on tylsä. Isokalliofaneille tässä on hyviäkin hetkiä, muiden ei kannata vaivautua.
