Arturo Perez-Reverten Rummunkalvo on herran tuotannon parhaimmistoa. Vuonna 1995 espanjaksi ilmestynyt kirja suomennettiin vuonna 2004, jolloin luin sen tuoreeltaan ja totesin tarinan mukaansatempaavaksi. Rummunkalvo oli niin hyvä, että hankin kirjan hyllyyni myös alkuperäiskielellä, mutta kielitaito on rapistunut käyttämättömyyttään niin paljon, että myös uusintakierroskin tehtiin sujuvalla suomenkielellä. Onneksi kirja kestää kolmannenkin lukukerran!
Rummunkalvo sijoittuu Sevillaan. Paikallinen pikkukirkko vastustelee ärhäkän pappinsa johdolla kätyreitä, jotka puuhaavat kirkon purkamista uudisrakennuksen tieltä. Kaksi kuolemantapausta ja paavin tietokoneelle murtautunut hakkeri saavat Pyhän Istuimen kiinnostumaan asiasta, ja paikalle lähetetään Lorenzo Quart, agentti papinkaavussa. Tarina paisuu kuin pullataikina ja sisältää lukuisia yllättäviä käänteitä.
Kirja on täynnä mainioita henkilöitä, jotka on kuvattu erinomaisen elävästi. Perez-Reverten tapaan ihmiskohtalot ovat onnettomia, eikä onni jakaudu tasaisesti. No, osa päähenkilöistä suorastaan kerjää ikävyyksiä kohdalleen.
Rummunkalvo kuvaa Sevillaa ja sen historiaa tavalla, joka aikoinaan herätti matkakuumeen. Sevillaan pääsyä jouduin kuitenkin odottamaan 15 vuoden ajan, ja tarkoitukseni oli lukea kirja uudelleen juuri ennen matkaa. Pieleen meni, kirja oli vasta alkusivuilla, joten sen loppu tuli luettua vasta kotiinpaluun jälkeen. Kirjaa lukiessa La Giralda, Quadalqivir, ja vanhan kaupungin kujat palaavat elävinä mieleen. Appelsiinipuiden tuoksu näköjään välittyy kirjankin kautta.
Kirja on erinomainen lukukokemus, joka yhdistää rikoksia, rakkautta ja historiaa. Eniten pidin Quartin hahmosta, ja etenkin hänen pohdintaansa suhteesta pappisuraansa. Kirja aukeaa entistä paremmin, mikäli historiaa on luettu sen verran, että viittaukset temppeliritareihin tai Espanjan siirtomaahistoriaan aukeavat lukijalle. Nämä ovat kirsikka kakun päällä.
Jos yhtään innostuit, niin suosittelen Rummunkalvoa ja matkaa Sevillaan. Tuskin petyt kirjaan tai kaupunkiin.
Arvosana: 5/5
