Pallosalama on kiinalaisen Liu Cixinin varhaisempaa tuotantoa, joka on suomennettu menesty Muistoja Planeetta Maastaneen -trilogian menestyksen vauhdittamana. Trilogiaa seurannut Muurahaisia ja Dinosauruksia oli mielestäni täysi floppi, mutta jotenkin odotan tältä enemmän perustellen sen itselleni sillä, ettei huonon kirjan jälkeen olisi päässyt julkaisemaan lisää. Onneksi veikkaus osui oikeaan, ja Pallosalama on viihdyttävää luettavaa.
Pallosalama surmaa nuoren Chenin vanhemmat, ja päähenkilö rakentaa itselleen pakkomielteen ilmiön tutkimiseen. Tutkija lähestyy aihetta sekä teoreettisesti että käytännössä, ja onnistuu selvittämään pallosalaman ilmiönä. Henkilökategoria ei ole laaja, tärkeimmissä sivurooleissa ovat teoreettinen fyysikko Ding Yi ja armeijan tutkija Lin Yun. Näissäkin tosin on jo muistamista, kun länsimaisiin nimiin tottunut kielipää ei vaan taitu kiinalaisnimiin.
Pallosalama on kovaa scifiä ja miellyttää siten vaativaakin lukijaa. Liu nojaa uskottavaan fysiikkaan enkä havaitse tarinassa epäjohdonmukaisuuksia. Tarina on kaikin puolin vakuuttava ja viihdyttävä.
Pallosalama halutaan tietenkin valjastaa myös aseeksi. Fyysikon vastuu tutkimustensa tulosten käytöstä tuo mukavaa lisäväriä pääosin varsin teknispainotteiseen juoneen. Etenkin kohtaus, jossa ydinvoimalan räjäytystä puuhaavat viherhörhöt pankkivankeineen voidaan nasauttaa hengiltä on mainiota pohdintaa ja osoittaa Liun ymmärryksen myös psykologiasta: ihminen joutuu perustelemaan itselleen terroristien ja koululaisryhmän surmaamista, vaikka toisen vaakakupin miljoonien ihmishenkien pitäisi olla päivän selvä valinta jokaiselle loogiseen ajatteluun kykenevälle.
Jostain syystä teoksen väitetään olevan sukua myöhemmälle trilogialle, mutten onnistu löytämään kirjasta mitään liittymäkohtia Kolmen kappaleen probleemaan. Ehkä takakansi on pelkkää mainospuhetta, mutta mitäpä tuosta. Pallosalaman siis voi lukea ihan itsenäisenä teoksena.
Pallosalama jättää maittavan jälkimaun. Pistä lukien jos kova scifi maittaa – tuskin petyt.
Arvosana: 4-/5
