New York -trilogia käsittää Paul Austerin kolme ensimmäistä teosta, jotka myöhemmin on julkaistu usein samoissa kansissa. Trilogian kaksi ensimmäistä osaa, Lasikaupunki ja Aaveita, eivät säväyttäneet oikeastaan lainkaan, ja ihmettelin miten tällä tavaralla on ura auennut, ja jätin kolmannen osan kuuntelematta. Jostain syystä päätösosa kuitenkin alkoi kuitenkin kiinnosta, joten pistin senkin kuunteluun. Suureksi yllätyksekseni kolmas osa osoittautukin tyystin erilaiseksi, enkä malttanut millään lopettaa sen kuuntelua.
Tarina alkaa, kun päähenkilön lapsuudenystävä Fanshawe katoaa. Tämän vaimolla Sophiella on hallussaan kadonneen kirjailijanalun koko tuotanto, jonka läpikäyminen ja arviointi lankeaa sankarimme tehtäväksi. Päähenkilö itse, kirjoittaja hänkin, ei itse kykene tuottamaan fiktiota, vaan ainoastaan asiatekstiä, mutta huomaa Fanshawn työt mestarilliseksi, ja päättää etsiä niille kustantajan. Luonnollisesti hän päättää pian myös selvittää, mitä Fanshawlle on tapahtunut.
Aiemmista osista poiketen Auster tykittää toimivaa tarinaa. En oikein tiedä mitä on tapahtunut, jotta taso voi pompata peräkkäisissä kirjoissa näin paljon. Kaikki jonninjoutava höpöily loistaa poissaolollaan, juonessa on joku tolkku, ja teos on jopa jossain määrin uskottava. En voi kuin ihmetellä.
Kirjassa on jokunen viittaus aiempiin osiin, mutta kokonaisuuden kannalta niillä ei ole väliä. Arviota kirjoittaessani selviää, että kirjassa on viittauksia myös Austerin omiin kokemuksiin, esimerkiksi ystävyys säveltäjä Ivan Wyschnegradskyn kanssa.
Suljettu huone on mainio päätös trilogialle. Tämä jälkeen uskaltaa taas lukea lisää Austeria.
Arvosana: 4-/5
