Näkymätön on yksi Paul Austerin parhaina pidetyistä romaaneista. Teos alkaa parikymppisen runoilijapojan Adam Walkerin kohdatessa opiskelijajuhlissa vierailevan luennoitsijan ja tämän naisystävän. Pian varakkaaksi paljastuva ranskalainen Rudolf Born ehdottaa hänelle kirjallisuuslehden perustamista ja hänen naisystävänsä Margot seksiä. Olen törmännyt tylsempiinkin avauksiin!
Teoksen alku on todella vahva enkä malta päästää kirjaa käsistäni. Adam arpoo mitä tehdä lehden kanssa, onko tarjous totta? Suhtautumista Margotin sanattomiin vihjauksiin sen sijaan ei tarvitse miettiä, ja kun hänen miehensä matkustaa Ranskaan, Adam antautuu vanhemman naisen kutsulle. Auster kuvaa riemukkaalla tavalla nuoren miehen himokasta lempeä, senkin vanha pukki!
Tähän saakka Näkymätön on vetävä, mutta kuitenkin tavanomainen romaani, mutta sitten alkaa tapahtua. Seuraava kappale sisältää spoilerin, joka voi häiritä joidenkin lukukokemusta, joten seuraava kappale on valkoisella fontilla, joka ilmestyy luettavaksi maalaamalla sen hiirellä tai sormella ruutua lääppimällä. Scrollaa eteenpäin jos et halua spoilereita.
New Yorkin yössä Adam yritetään ryöstää, mutta hänen seuralaisensa antaakin lompakon sijaan ryöstäjälle puukkoa. Pitääkö asiasta ilmoittaa poliisille vai ei? Saako pahista puukottaa? Olisiko pahis kuitenkin ampunut uhrit jälkeenpäin? Huomaan pohtivani itsepuolustuksen oikeutusta; ajatusten herääminen on aina positiivista. Mikään on hyvin harvoin mustavalkoista, mutten silti usko Adamin perusteluja väkivallattomalle toiminnalle: mielestäni perustelut ryöstäjän puukotukselle ovat selvät, koska omaa henkeään saa puolustaa, ja ryöstäjä syyttäköön itseään.
Adamin ikävästä hetkestä ei kerrota aivan kaikkea, mutta hän on varma oletustensa olevan oikeita, ja sankarimme joutuu puntaroimaan mitä tehdä seuraavaksi. Tapahtuma jää vaivaamaan häntä loppuiäkseen, eikä hän pysty päästämään irti. Sisäisen kamppailun kuvaus on maistuvaa luettavaa, vaikka lukijan on jälleen kerran pohdittava miksi ihmiset väenväkisin toimivat typerästi. Miksei vaan voi antaa olla?
Pian kirjan näkökulma muuttuu sen saadessa uusia kertojia. Oman näkökulmansa tuo opiskelutoveri Jim, jonka kanssa tiet erosivat vuosikymmeniksi. Kolmanneksi kertojaksi ilmestyy vielä Adamin Ranskassa opiskellessaan kohtaama Cecile, jonka päiväkirjamuistot päättävät tarinan. Lukija saa pohtia vähän Käräjien tyyliin, että kenenkäs juttuja tässä nyt oikein pitääkään uskoa – ja sehän toimii ainakin minulle.
Parasta Austeria?
Kirjan luettuani tutustuin muidenkin arvioihin siitä, koska halusin kuulla miksi teosta pidetään Austerin parhaimpina. Yksi selitys on tietysti ajankohta; Näkymättömän jälkeen julkaistut Sunset Park ja 4 3 2 1 on vaikea arvioida paremmiksi ennen niiden julkaisua. En kokenut kirjaa mitenkään synkäksi tai yltiöeroottikseksi kuten moni muu sitä luonnehtii. Toki tässä tapahtuu enemmän kaikkea kurjaa ja seksiä on paljon, jos vertailukohtana on vaikkapa hyvänmielenkirja Sattumuksia Brooklynissa.
Näkymätön on perus Austeria hyvässä ja pahassa. Päähenkilö on jälleen kerran kirjallisuuden opiskelija joka matkustaa Ranskaan vaihtoon ja saa rahaa rikkaalta hyväntekijältä, mutta tämä ei haittaa, sillä Auster näköjään kykenee kokkaamaan samoista aineksista erimakuisia annoksia. Tarina yksinkertaisesti toimii.
Näkymätön on vahva teos monin tavoin. Tämä saattaisi jopa kestää toisen lukukerran? Ei tätä voi kuin lämpimästi suositella.
Arvosana: 5-/5
