Helsinki 12 on Tuomas Vimman esikoisteos. Olen aiemmin tykästynyt herran raksakirjoihin (Raksa, Firman mies), joten ajattelin tutkia mitä muuta mies on kirjoittanut. Ei ollut mikään huono päätös!
Helsinki 12 kertoo it-kuplan hulluista vuosista. Muistan elävästi kupla-ajan, jolloin firman tuloksilla ei ollut mitään väliä, koska sen ajateltiin korjaantuvan sitten joskus, ja tärkeintä oli vallata markkinaa. Rahaa oli saatavilla kaikkialla, listautumisanteihin jonotettiin ja Kauppakorkean kandityöhön haastattelemani yrittäjä kertoi saaneensa 10 miljoonaa pelkällä powerpointilla. Oi jospa oisin saanut olla mukana!
Päähenkilö Sami asuu Punavuoressa, on töissä uusmediafirmassa, mutta keskittyy töiden sijaan lähinnä bilettämiseen. Hän on väärentänyt CV:nsä ja onnistunut nousemaan mukavaan positioon paskanpuhumisella ja ottamalla kunnian muiden töistä. Sami törkkii avustajaansa Sallaa sekä satunnaisesti myös muita halukkaita naisia, ja nuolee estotta pomonsa persettä, jonka ansiosta hän on myös onnistunut puhumaan itselleen enemmän optioita kuin mitä muut saavat.
Hahmot ovat mainioita. Samin luona kämppää hänen siskonsa, joka on tottunut leveään elämään, ja joka harrastaa ökyilyn lisäksi uhanalaisten eläinten metsästämistä. Paras kaveri Rasse on hänkin hassu hahmo, kuten muutkin kirjan karikatyyrisistä henkilöistä. Hihittelin etenkin marokkolaisroisto Pupu Tupunalle.
Tarina on sopivan överi kuten aikakauteen kuuluu. Soneran saitista kupataan ylihintaa, ja toisille sivuille voi läpällä laittaa taustalle 95% läpinäkyvyydellä pornokuvan jonka erottaa kyllä jos tietää sen siellä olevan. Huumori iskee ainakin meikäläiseen, varsinkin lompakko liito-oravannahasta ja muu uhanalaisten eläinten kustannuksella elostelu jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Juoni menee juuri sopivasti yli.
Tarina pitää tiukasti otteessaan, ja kun äänikirjaa on jäljellä viimeinen tunti, ihmettelen miten Vimma aikoo vetää langanpäät yhteen. Ratkaisu on omintakeinen, mutta tavallaan kruunaa kirjan. Kaikki ei varmaan tykkää.
Helsinki 12 on mahtava. Tämä on huumoripitoista korkeakirjallisuutta, sanovat kirjasnobit mitä haluavat. Jatkoon!
Arvosana: 5/5
