Hammurabin enkelit on Max Seeckin esikoisteos (julkaistu 2016) ja ensimmäinen osa Jugoslavian hajoamissotiin linkittyvää trilogiaa. Päähenkilö on suomalainen ammattisotilas Daniel Kuisma, joka on aikoinaan toiminut rauhanturvaajana Balkanilla. Hänet lähetetään Kroatiaan etsimään kadonnutta suomalaisdiplomaattia Jare Westerlundia, mutta oikeasti kyse onkin jostain ihan muusta.
Hammurabin enkelit on sotilasporukka, joka toteutti Jugoslavian sodan aikana omapäisen kostoretken. Sen enempää spoilaamatta juoni kulkee hieman epäuskottavan rajalla, mutta niin kai dekkareissa pitääkin: realistisesta arkielämästä tyyliin ”kävin töissä ja hain kotimatkalla kaupasta maitoa” ei kovin kiinnostavaa kirjaa värkätä. Luvassa ei ole rentouttava pitkä viikonloppu Dubrovnikissa, vaan luvassa on trippi ihmismielen ikävälle puolelle. Jos Jugoslavian sodasta tietää perusjutut, on lukukokemus entistä kammottavampi.
Seeckin hahmot ovat stereotyyppisiä karikatyyrejä, kuten kaksimetrinen kroatialaispoliisi Josip Buvina, tyylikkäästi pukeutuva mafian palkkatappaja Antonio Franzo, ja tyrmäävä femme fatale Annika Lehto. Myös dekkari- ja jännärigenren lainalaisuuksia noudatetaan pilkuntarkasti, eikä Seeck yritä uudistaa genreä. Toiminta on nopetempoista ja luvut lyhyitä, mikä pitää lukijan tai tässä tapauksessa kuuntelijan otteessaan. Hyvin harvoin käy niin, etten malta keskeyttää äänikirjaa, mutta nyt on pakko välillä kuulla mitä seuraavaksi tapahtuu.
Heikkouksia en löydä kuin hatarasta juonesta. Jos unohtaa tarinan taustalla, ovat taistelukuvaukset sen sijaan ovat realistisen oloisia. Matkakuumettakin tästä tulee, sillä Kroatiaa kuvataan aurinkoisena paratiisina jos vaan sivuuttaa sodan kauhut.
Hammurabin enkelit on oikein maittava paketti. Seeck kirjoittaa menevän tarinan, joka toimii tarkoituksessaan täydellisesti, vaikkei mitään korkeakirjallisuutta (luonnollisesti) olekaan. En voi olla vertaamatta sitä Big Maciin tai Freixenetin mustaetikettiseen peruscavaan, jotka molemmat hoitavat tehtävänsä juuri kuten toivon, ilman yllätyksiä suuntaan tai toiseen. Niin sitä pitää!
Arvosana: 4+/5