Elää ja kuolla muinaisessa Jerikossa on arkeologi Minna Silverin teos maailman vanhimmaksikin kaupungiksi väitetyn Jerikon esihistoriasta. Jeriko on ollut asuttu ainakin 12 000 vuoden ajan, ja se sijaitsee alueella joissa maanviljelys sai alkunsa. Ajattelin saavani tästä lisävalaistusta maatalouden syntyaikoihin, mutta siitä ei juuri puhuta, vaan kirja keskittyy kuvaamaan Jerikon arkeologisia tutkimuksia ja niiden löydöksiä.
Moni muistaa sortuneet Jerikon muurit uskonnontunnilta. Joku perä juutalaisten tarinassa on, koska kaupunkia on ympäröinyt vankka muuri jo neoliittisella ajalla. Jäljellä olevan vanhin muuri on säilynyt kuuden metrin korkeuteen asti, ja sen rakentaminen on vaatinut ainakin 100 miestä ainakin 100 päivän ajaksi. Esihistoriallisella ajalla tämä on suuri ponnistus.
Muuri on noussut kenties rukiin voimalla. Silver mainitsee Jerikosta löydetyn 9000 vuoden ikäiseksi ajoitettuja rukiinjyviä, joiden perusteella ruis voisi olla vehnää ja ohraa aikaisempi viljelykasvi. Konsensusta asiasta ei vielä ole.
Silver ei yhdy Hararin ja Diamondin tulkintaan maanviljelyksestä ihmiskunnan harha-askelena, joka yksipuolisti ravintoa ja aiheutti elintason laskua. Päinvastoin, Jerikon asukkaat olivat ravittuja, normaalikokoisia eivätkä kärsineet edes karieksesta.
Väittely Jerikon asemasta menee silkaksi sanahelinäksi. En jaksa lukea sivutolkulla mitä eroa on englannin sanoilla city ja town. Muutenkin kirjassa viljellään ihan liikaa eri tutkijoiden mielipiteitä eikä saada oikein synteesiä aikaan. Arkeologien kuvauksen onneksi ovat mehukkaita, esimerkiksi 1950-luvulla kaivanut Kathleen Kenyon ei ollut ajankuvan mukainen nainen, vaan giniinmenevä ketjupolttaja, joka ei vaivautunut meikkaamaan, eikä häntä kiinnostanut mikään muu kuin kaivauksensa (tuloksia kyllä tuli).
Eniten ihmettelen miksi tutkijat sortuvat idealismiin. Kirjan kuvaus uudesta arkeologiasta tuntuu täysin typerältä: ei saa puhua hyökkäyksistä tai valloituksista tai kansainvaelluksista. Tiede muuttuu pseudotieteeksi, jos etukäteen kielletään minkä tahansa muuttujan käsittely.
Raamatunkertomuksen historiallisuuden arvioimiseen käytetään paljon sivuja. Jos juutalaiset ovat saapuneet alueelle n. 1300 eaa, on Jeriko ollut kyseisellä paikalla suurella varmuudella. Sen sijaan muurien murtumiseen tai kaupungin valloittamiseen ei ole mitään näyttöä.
Elää ja kuolla muinaisessa Jerikossa on yksityiskohtiin menevä arkeologinen kuvaus: lukijasta riippuen se on joko hyvää tai huonoa. Teksti on omaan makuun kuivahkoa, ja olisi kaivannut edes pientä huumoria (nyt ainoa huumori oli varmaankin tahatonta). Runsas kuvitus on plussaa. Aiheesta kiinnostunut varmasti löytää tästä jotain.
Arvosana: –
