Conspiracy eli suomeksi Salaliitto ei ole tyypillinen Ryan Holidayn teos. Tällä kertaa tarjolla ei ole stooalaisuutta ja elämänviisautta, vaan tarkka kuvaus aidosta, varjoissa liki vuosikymmenen ajan muhineesta salaliitosta. Kirja kertoo, miten miljadööri Peter Thiel kimpaantuu Gawker medialla niin paljon, että päättää tuhota koko yrityksen – ja lopulta onnistuu siinä.
Kirja on erikoinen tapaus. Se kertoo miksi käytännössä julkihomo Peter Thiel silti kimpaantuu Gawker median juorusivuston seksuaalista suuntautumistaan koskeneista paljastuksista, ja kuinka hän palkkaa salaperäisen, kirjassa anonyymin Mr A:n (jonka henkilöllisyys on myöhemmin paljastettu) vetämään projektia, jonka tarkoitus ei ole sen vähempää kuin ajaa Gawker konkurssiin. Mr A palkka juristin tonkimaan lukuisia Gawkerin loukkaamia ihmisiä ja etsimään törkyjuttua, jonka viedä oikeuteen.
Joku saattaa muistaa viime vuosituhannen puolelta komeaviiksisen trikoopainijan Hulk Hoganin, josta tulee ikävällä tavalla kirjan varsinainen päähenkilö. Hoganin vaimon lähdettyä lätkimään Hulkin kieronpuoleinen kaveri kutsuu ”ystävänsä” kylään, tarjoaa hänelle lohdutuksena vaimonsa petikaveriksi(!), ja kuvaa salaa painijan lemmenleikkejä ja intiimejä herkän hetken jälkeisiä paljastuksia. Gawker saa käsiinsä kyseisen videon, julkaisee sen nettisivuillaan, eikä suostu asianajajien vaatimuksista huolimatta poistamaan videota kaiken kansan saatavilta.
Tässä kohtaa Mr A ottaa yhteyttä, ja kannustaa hoitamaan asian oikeusteitse. Thielin piikki on auki, eikä Gawker tajua käyvänsä käytännössä rajattomilla resursseilla varustettua painijaa vastaan (jonka omaisuus on eron jälkeen ”vain” miljoonia). Oikeudessa käy käpyisesti, Gawker ei selviä sille langetetusta yli 100 miljoonan korvauksista, ja menee nurin. Kun Thielin osuus lipsahtaa julkisuuteen, niin hänestä tehdään yllättäen tarinan pahis. Metka tarina!
Holiday on laatinut melkoisen kirjan (salassa toki), ja haastatellut sitä varten liki kaikkia tarinan kaikkia osapuolia: Thieliä, Hogania, Mr A:ta asianajajineen, Gawkerin perustajaa Nick Dentonia (joka menetti lopulta koko elämäntyönsä) ja päätoimittaja A.J. Daulerioa. Lukija löytää kaikista henkilöistä sekä hyviä että pahoja puolia, ja Holidayn tapa inhimillistää heistä jokainen on mestarillinen. Lukijalle syntyy kuva ihmisten mahdollisista motiiveista, toki kuten Holiday ne ymmärtää.
Kirja on täynnä viittauksia, vertauksia ja lainauksia, etenkin Machiavellin Ruhtinaasta, mikä onkin asiaankuuluvaa. Holiday pohtii salaliittojen oikeutusta ja sitä, miten vaikeaa tapahtumien kulkua ja ihmisten reaktioita on ennakoida. Holiday hämmästelee myös, kuinka vaikeaa asia on pitää salassa. Edes Thiel ei kyennyt hillitsemään halua kertoa saavutuksistaan, joten on pieni ihme, että taustavaikuttaja paljastui vasta tuomion julistamisen jälkeen. Jäin pohtimaan miksi ihmisillä on pakottava tarve retostella tekemisillään, ja jakaa salaisuutensa jollekulle; koskevatpa ne sitten bisnesideoita, salaisia seksisuhteita tai veritekoja.
Opus on tasainen tarina, jossa ei oikeastaan ole minkäänlaisia käänne- tai huippukohtia. Juttu etenee tasaisesti tapahtumakuvauksen, asianosaisten kommenttien ja Holidayn pohdinnan vuorotellessa kerrontaa. Kirjaa lukiessa kokee olevansa matkalla, eikä perille ole kiire. Fiilis on sama kuin Murakamin loistavassa kirjassa ”What I talk about when I talk about running”; tämän ei toivo loppuvan.
Thielin masinoima salaliitto saa miettimään, kuinka tietyt ihmiset pystyvät sitoutumaan vuosikausien projekteihin. Mistä pitkäjänteisyys kumpuaa? Miten itse pystyisi samaan, vaikkei salaliittoa suunnittelisikaan?
Arvosana: 5/5
