Huono tyttö

Huono tyttö on raaka kuvaus islamin todellisuudesta 2020-luvun Suomessa. Luettuani pari Sara Al Husainin haastattelua intouduin tarttumaan uutuuskirjaan, joka kertoo kuinka oma perhe huijaa islamin jättäneen Saran matkalle Irakiin ja pakottaa hänet siellä naimisiin serkkunsa kanssa. Kirja herättää suoranaista ärtymystä ja lukuisia kysymyksiä.

Päällimmäisenä ihmettelen, kuinka omat vanhemmat voivat härskisti valehdella lapselleen ja pakottaa hänet naimisiin. Sara pakotettiin naimisiin 24-vuotiaana, mutta hänen ystävänsä pääsi avioliiton auvoon jo 12-vuotiaana. Siis 12-vuotiaana! Pienen tytön isänä olen ymmälläni – kuinka kukaan voi kohdella omaa lastaan tai tyttöjä ylipäätään tällä tavalla?

Ihmettelen, miksi nainen on pelkkä kauppatavara, josta voi vaatia rahat takaisin jos hääyönä ei veri vuoda lakanoille. Vertaukset likaiseen tikkariin naurattaisivat jos eivät suututtaisi.

Ihmettelen, miten naisia alistetaan pienestä pitäen: perheen ainoalla pojalla on oma huone ja pleikkari, kun taas neljä tyttöä ahdetaan samaan huoneeseen ilman mitään mukavuuksia. Miehet painaltavat Irakin helteessä shortseissa, mutta naiset puetaan mustaan kaapuun etteivät he voi aiheuttaa vastakkaiselle sukupuolelle ikäviä tuntemuksia.

Ihmettelen, miksi myös Suomessa mahdollistetaan naisten alistamisen jatkaminen. Edes avioliittoa ei voinut purkaa tai mitätöidä, vaikka siihen pakotettiin: ensin piti hyväksyttää avioliitto Suomessa ja sitten vasta voi erota. Minusta on törkeää, kuinka yhteiskunta suorastaan kannustaa ylläpitämään keskiaikaisia tapoja esimerkiksi järjestämällä uimahallivuoroja kaavun käyttäjille.

Ihmettelen, miksi naisetkin suostuvat tähän. Kun Sara onnistuu pakenemaan Suomeen (houkuttelemalla miestään perheenyhdistämisellä, tietenkin) ja ilmoittaessaan turvaan päästyään haluavansa eron, myös oma äiti koittaa ylipuhua häntä pysymään suhteessa – perheen kunnian nimissä. Ihmettelen, miksi Sara edes enää haluaa olla äitinsä kanssa tekemisissä. Koko perhe on jotenkin sairas: elämän suurin huoli on siinä, että osa lapsista haluaa jättää islamin. En varmaan ole tajunnut, kuinka syvään uskonto voi aivopestä uhrinsa.

Kirjasta jää kaksijakoinen fiilis. Teksti on kökköä, eikä teos missään nimessä ole mikään kirjallisuuden merkkipaalu. Varsinaisesta asiastakin saa oikeastaan kaiken tarpeellisen irti lukemalla jonkun Husainin haastatteluista.
Arvostan kuitenkin realistista ja kaunistelematonta islamin kuvausta. Kenties tämä avaa silmiä paremmin kuin samat faktat jonkun muun suusta. Toivon kirjalle mahdollisimman laajaa lukijakuntaa, jotta voidaan edistää naisten tasa-arvoa ja puuttua islamin vakaviin rakenteellisiin ongelmiin.

Kirjana: 1/5
Asiana: 5/5