Mr. Vertigo kertoo ihmepoika Waltin tarinan suuren laman Amerikassa. Mestari Yehudi tapaa St. Louisin kaduilla yhdeksänvuotiaan Waltiin, joka on lähes täysi katupoika vaikka majaileekin häntä huonosti kohtelevan enonsa hoteissa. Yehudi pyytää Waltia lähtemään mukaansa, ja lupaa opettaa hänet lentämään.
Tarina on kaikin puolin hämärä. Jos levitaatiohommat unohdetaan, kuvaus vuosisadan takaisesta Amerikasta tuntuu kuitenkin ihan realistiselta. Juonenkäänteissä sen sijaan mennään heilahtaen epäuskottavan puolelle, mutta se ei tässä kokonaisuudessa haittaa.
Hahmokaarti on kirjava. Mestari Yehudi on unkarinjuutalainen Spinozaa lukeva mystikko, Walt kouluja käymätön valkoinen poika rasistisesta etelästä, ja heidän lisäkseen Kansasin takamaiden farmilla asuvat harvahampainen vanha siouxnainen ja pikimusta teinipoika Aesop. Siinä missä Walt opettelee vain levitointia kirjaviisauden unohtaen, saa Aesop muodollista koulutusta. Heidän lisäkseen sivuilla vilahtelee Yehudin rakas Mrs. Witherspoon ja paluun tekevä Slim-eno, joka haluaa saada osansa Ihmepoika Waltin rahoista.
Paul Austerin tyyliin tuotos on melkoinen sekametelisoppa. Kirjasta voi poimia monia teemoja: rasismin, rakkauden, oppimisen, vaikeuksista selviämisen ja tietysti sen, että nuori mies ajattelee munillaan. Sekaan on heitetty Klu Klux Klania ja kieltolain gangstereita, mutta onneksi baseballia on vain vähän.
Tämän luki ihan mielellään: Mr. Vertigo on perus Austeria hyvässä ja pahassa. Fanina laitoin arvosanaan numeron verran lisää.
Arvosana: 4/5
