Raksa on avausosa Tuomas Vimman mainiossa raksatrilogiassa, jossa sukelletaan korjausrakentamisen kiehtovaan maailmaan. Mikä voisi olla mahtavampi aihepiiri: juoppoja liiton miehiä, kyseenalaisia lisätöitä, paukkuneita aikatauluja, ja loputtomia matkoja kolmen työmiehen voimin naapurikaupungin K-rautaan ostamaan unohtunut vasara. Olen lukenut kirjan joskus aiemmin kun se julkaistiin, ja jotenkin se kutsui uudelleen puoleensa mainion Helsinki 12 -kokemuksen jälkeen.
Raksa on edelleen mahtavaa tavaraa – aloitetaan hahmoista. Päähenkilö Sami on koulut kesken jättänyt projektipäällikkö, jolta menee työpaikka alta entisen työnantajan jäädessä kiinni arvonlisäverojen laiminlyönneistä ja kuittikaupasta. Uusi työnantaja löytyy Hyberboreasta, maan kauneimmasta korjausrakentajasta, jota johtaa sen ainoan omistajan tytär Danika Stenhammar. Myös sivuhenkilöt toimivat, varsinkin typerä sisustusarkkitehti joka ei erota ikkunaa ovesta naurattaa moneen kertaan.
Juoni toimii mainiosti, vaikka ihan kaikista käänteistä en pitänyt, ja etenkin loppuratkaisu oli vähän kökkö. Vimman kirjoista ikään kuin puuttuu draaman kaari, mitä en sinänsä pidä mitenkään huonona asiantilana kun tarina junnaa näin mukavan tasaisesti eteenpäin. Jälleen kirjan loppuun on ihan kuin väkisin keksitty jokin dramaattinen käänne. Viimeksi osui, nyt ei.
Juonen puutteet eivät haittaa, koska raksaelämää kuvataan todella eloisasti. Työnantajayrittäjänä on helppo samaistua tilanteisiin, joissa viinan, laiskuuden, tai ihan vaan osaamisen puutteen takia tehdään hommat päin helvettiä, hankitaan fudut, ja sitten soitetaan liitto hätiin. Omalla kohdalla ei yhtään mukavaa, mutta luettuna todella hauskaa.
Raksa on yksinkertaisesti hyvä, vaikka loppu vähän rokottaakin pisteitä. Vuosikymmen kirjan julkaisusta ja viisitoista kirjoittamisesta ei tunnu missään. Suorastaan erinomaista, suosittelen!
Arvosana: 4+/5
