Sisustaja on tarina sisustusarkkitehdin uhosta ja tuhosta. Sigbjørn Lunde on juuri muuttanut yhteen avovaimonsa kanssa, kolmikymppisen miehen tähti on nousussa, ja töitä riittää enemmän kuin ehtii tehdä. Funktionalismiin hurahtanut mies innostuu etenkin omakotitalosta, jonka muutostöihin hän saa vapaat kädet.
Norjalainen Torgrim Eggen on ollut tuotteliaimmillaan 90-luvulla, ja hän on julkaissut vuoden 2007 jälkeen vain yhden kirjan. Vuosituhannen vaihteessa kirjoitettu Sisustaja on mainiota ajankuvaa, vähän Vimman Helsinki 12 tyyliin. Molempia kirjoja yhdistää myös omintakeinen loppuratkaisu, jota en todellakaan osannut ennakoida.
Sisustaja kertoo dramaattisen tarinan siitä, kuinka Lunde rakentaa itselleen pakkomielteen yläkerrassa asuvaan naiseen Sylviaan. Lunde kummastelee itsekin ihastustaan, sillä ylipainoinen pullukka ei varsinaisesti täytä kauneusihanteita, ja on lisäksi tyylitajuton ja vähän typeräkin uskoessaan kaiken maailman hömppään. Sylvian koti on sullottu täyteen tavaraa, kun taas Lunde pitää minimalistisesta sisustuksesta jossa ei ole sijaa edes verhoille.
Lunden puolison reissatessa työn puolesta on Sigbjørnilla aikaa ja mahdollisuus tehdä tarkempaa tuttavuutta Sylviaan. Harmikseen hän kuitenkin havaitsee, ettei tunne ole molemminpuolista. Siitähän se soppa syntyy.
Sisustajan syöksykierre on ihan mukavaa luettavaa, kunhan lopulta päästään sinne saakka. Kirja herää jotenkin hitaasti, ja pisteitä verottaa liiallinen arkkitehtuurin ja muotoilun virstanpylväiden esittely, josta en jaksa innostua. Taidehistoriasta inspiroituville kirja toiminee paremmin, minua kun ei vaan pätkääkään kiinnosta lukea kuinka päähenkilö vertailee leposohvia tai pohtii aukeamatolkulla funktionalismin syvintä olemusta. Liika on liikaa!
Sisustaja ei vakuuta myöskään kerronnallaan. Tavallaan kaikki palikat ovat kohdillaan, mutta se viimeinen silaus puuttuu. En ehkä vaan pidä Eggenin tyylistä kirjoittaa.
Kirjan kannessa oleva merkki paljastuu lopulta kiinalaiseksi Yijing-heksagrammiksi, vaikka kuvittelin mielessäni sen olevan vain joku koristeellinen elementti. Asia selviää vasta kirjan loppukaneetista, jolloin huomasin ettei sama merkki toistukaan joka luvussa, vaan heksagrammit muuttuvat. Kenties horoskooppeihin hörähtäneet saavat lisäkiksejä kun luvut on nimetty Muutosten kirjan symbolien mukaan, mutta minä vain pyörittelen päätäni ja pohdin onko Eggen tosissaan vai nauraako hän lukijoiden kustannuksella. Ainakin kuvittelen kirjan alkupuolen olevan pelkkää sarkasmia, mutta lopulta en ole enää varma.
Sisustaja on erikoinen lukukokemus. Jos arkkitehtuuri ja muotoilu kiinnostaa, ja haluat todella erikoisen lukukokemuksen, niin kannattaa kokeilla josko teksti kolahtaisi itselle. Tosin yllätyksellinen loppu – mielestäni kirjan mielenkiintoisin osuus – voi olla ainakin herkimmille taiteilijasieluille epämieluista luettavaa. Kokeile jos ihmeessä jos etsit eriskummallista luettavaa nautiskeltavaksi vaikkapa syksyn pimeinä iltoina takkatulen ääressä.
Arvosana: 3-/5
