Rutto kertoo kulkutaudin iskemisestä Algerialaiseen Oranin kaupunkiin. Albert Camusin romaani vuodelta 1947 on roikkunut lukujonossa jo koronapandemiasta lähtien, ja lopulta löysi vuoronsa aivan liian monen kiinnostavan kirjan puristuksessa. Hyvä kun löysi!
Camus sijoittaa tapahtumat 1940 -luvun Ranskan Algeriaan ja tarkemmin Oranin satamakaupunkiin maan Algerian länsiosassa. Rottien levittämä paiserutto iskee kaupunkiin, joka pian eristetään epidemian laajentuessa. Oran on oikeastikin kohdannut ruttoepidemian kahdesti, vuosina 1556 ja 1678, ja vielä kevyemmin kolmesti viime vuosisadalla (1921, 1936 ja 1944), mikä lienee innostanut Camun’ sijoittamaan tapahtumat juuri sinne. Kirjaa varten hän tutki myös kaupunkiin 1849 iskenyttä koleraepidemiaa.
Päähenkilönä häärää lääkäri Bernard Rieux, joka törmää ensimmäisiin tapauksiin kotitalossaan, jossa alkaa yllättäen vilistä rottia. Ensimmäisen kuolonuhrin jälkeen hän hoksaa mitä on tapahtumassa, ja varoittaa kollegoitaan rutosta. Viranomaiset yrittävät (tietenkin) vähätellä tapahtumia, kunnes se käy mahdottomaksi.
Tunnelma tiivistyy, kun kaupunki asetetaan karanteeniin eikä kukaan saa poistua. Toinen päähahmo, juttukeikalla oleva pariisilaisreportteri Rambert yrittää silloin päästä pois kaikin keinoin, mutta törmää joustamattomiin viranomaisiin, ja yrittää lopulta turvautua salakuljettajien apuun. Camus kuvaa mainiosti epätoivoa, jota rajoitukset väestössä aiheuttavat.
Hahmokatras on mukavaa (jos sana tässä yhteydessä sallitaan) seurattavaa. Pappi Paneloux saarnaa helvetin tulista, jotka iskevät ruton muodossa syntisten kimppuun – mutta muuttaa mielensä nähdessään viattomien lasten kärsivän. Virkamies Grand on jymähtänyt pikkupalkkaiseen virkaan ja vaikuttaa kaikin puolin pettyneeltä elämäänsä, eikä saa edes kirjoittamaansa romaaniaan etenemään ensimmäistä lausetta pidemmälle. Nuori idealisti Tarrou on pettynyt maailmaan tajuttuaan tuomari-isänsä määräävän kuolemantuomioita. Rutto tietysti muuttaa maailmankuvia.
Kaiken kaikkiaan Rutto on hyvä kirja. Parasta tässä on liki vuosisadan takaisen Algerian kuvaus: tunnelma imee mukaansa, jolloin juonen hitaanpuoleinen eteneminen ei haittaa.
Arvosana: 4-/5
