Ole luonani aina on Kazuo Ishiguron palkittu scifi-romaani. Teos on päässyt Timen 100 parhaan kirjan listalle ja Ishiguro on palkittu kirjallisuuden Nobel-palkinnolla 2017. Laitan äänikirjan soimaan vain kohtuullisen innostuneena, sillä kehnon kannen vuoksi olen skipannut äänikirjasovelluksen ehdotuksen kymmeniä kertoja.
Heti alkuun huomaan, ettei tämä mitään scifiä ole. Mieleen tulee ennemminkin joku Viisikko, touhutaan jossain sisäoppilaitoksessa, alkuun ei tapahdu yhtään mitään, ja kirjailija kuvaa tyhjänpäiväisiä tapahtumia ihan kuin Enid Blyton sankareidensa eväitä. Mikä pahinta, äänikirjan lukijan nariseva ääni on omaan korvaan todella epämiellyttävää kuunneltavaa. Onko algoritmi suositellut minulle kuraa?
Kirjan alussa päähenkilö Kathy asuu Hailshamin sisäoppilaitoksessa (luulin nimen olevan Hellsham kunnes tarkastin nimien kirjoitusasun arvostelua varten) kuten myös ystävänsä Tom ja Ruth. Opettajia kutsutaan Kasvattajiksi, mystinen Madame valikoi ja vie mukaansa opiskelijoiden taidetta, ja ainoa linkki ulkomaailmaan ovat kirpputorilta ostetut esineet. Alku on todella tylsää, mutta jaksan kuunnella eteenpäin kun yksi Kasvattajista, Lucy-neiti, lipsauttaa lapsille näitä kasvatettavan elintenluovuttajiksi (ja saa siksi fudut).
Seuraavassa osassa nuoret muuttavat Mökkeihin joissa asuvat puoli-itsenäisinä. Juoni junnaa paikallaan eikä mitään tapahdu. Sinnittelen silti eteenpäin odottaen jutun kohta alkavan, mutta usko hiipuu pikku hiljaa. Lopulta tuskastun; päätän, että nyt saa riittää tämän kuran kuuntelu, mutta huomaan yllätyksekseni tarinaa olevan jäljellä enää parin tunteroisen verran. Antaudun uponneiden kustannusten harhalle ja kuuntelen kirjan loppuun.
Ishiguro onnistuu tuhoamaan erinomaisen idean totaalisen karmealla toteutuksella. Hyvää aihiota ihmisten kasvattamisesta elintenluovuttajiksi ei oikeastaan hyödynnetä millään lailla, vaan kirja on pahainen teinidraama josta on scifikin kaukana. Juonessa ei ole minkäänlaista logiikkaa: miksi elintenluovuttajia edes vaivauduttaisiin kouluttamaan? Miksei kaikkia elimiä poisteta kerralla vaan silpominen tapahtuu osissa? Mikseivät lampaat tee vastarintaa vaikka tietävät kohtalonsa? Miksei kukaan karkaa? WTF?
Pahinta kirjassa on typerä ihmissuhdesäätö, joka menee insinööriltä yli hilseen. Minä en ymmärrä, miksi kukaan haluaa jatkaa ystävyyttä sellaisten ihmisten kanssa, jotka vetävät jatkuvasti mattoa jalkojen alta, joten kirja on karmeaa kuunneltavaa kun miettii ettei kukaan voi noin oikeasti toimia. Noh, suomeksi minä en voisi toimia kuten päähenkilö, mutta minä nyt en muutenkaan ymmärrä miksi ihmiset toimivat kuten toimivat, joten voi tämä kai olla ihan realistinenkin. 😂 Jos pitää toisten ihmisten manipulointiin perustuvasta selkäänpuukotusdraamasta, niin sitten tälle varmasti voi antaa täydet viisi tähteä ja vielä plussat päälle! 🏆
Ishiguro ei pääse jatkoon, Nobeleita tai ei. Ole luonani aina on ylivoimaisesti surkein kirja jonka olen vuonna 2025 kuunnellut. Lue mieluummin vaikka Viisikkoa, niissä sentään alun tylsyyden vastapainona tiivistä toimintaa lopussa.
Arvosana: 0/5
