Maailman hienoin esitys: evoluution todisteet on Richard Dawkingsin kattava teos evoluutiosta ja sen todisteita. Olen lukenut kirjan aikoinaan sen suomennoksen (2009) yhteydessä, ja innostuin tarttumaan siihen uudelleen Jumalharhan kiinnostavien evoluutiolukujen ansiosta.
Dawkings käy läpi luonnonvalinnan mekanismit kädestä pitäen. Perusasioissa hän on vähän liiankin perusteellinen, mutta sitä ei voi pitää miinuksena, koska aiheeseen ensi kertaa tutustuvalle perusteellisuudesta ei ole haittaa. Rautalankaa on riittävästi.
Näkymätön evoluutio
Evoluutio herättää intuitiivista vastustusta, koska ajattelemme lajin – myös omamme – olevan muuttumaton. Uskonnollisissa piireissä esiintyy myös tahallista väärinymmärrystä, koska evoluutio koetaan uhaksi sen selittäessä elämän toisin kuin oman pyhän kirjan luomiskertomus. Maailmassa ei ole välimuotoja, koska välimuodot ovat aiemmin eläneitä jo kuolleita esivanhempia, joita tietysti voidaan tutkia vaikkapa fossiilien muodossa.
Evoluutio on ajatuksena mahtava. Mieti vaikka omia vanhempiasi, ihan ihmiseltä näyttävät hekin, ihan kuten isovanhempasikin. Kulkemalla ajassa takaisinpäin sukupolvi sukupolvelta ei missään kohtaa huomaa vanhemman ja lapsen välillä kovinkaan mainittavaa eroa, koska laji ei muutu harppauksin. Silti kymmenien tuhansien sukupolvien matkalla ylenevässä polvessa esivanhempamme onkin karvainen ihmisapina, ja vielä satoja tuhansia polvia ylempänä nelijalkainen pikkunisäkäs jolla on häntä. Vielä satoja miljoonia vuosia aiemmin ylemmässä polvessa isovanhempamme asuu vedessä, hengittää kiduksilla ja munii.
Vesinokkaeläin on muisto ajoilta, jolloin nisäkkäät munivat. Varsieväkala taas on muisto ajoilta, jolloin kaikki selkärankaiset olivat vielä kaloja. Dawkings muistuttaa, etteivät nämä lajit ole mitään alempia lajeja. Ne vain ovat pärjänneet elinympäristössään ilman ”parannuksia”. Evoluutio pyrkii vain jäämään eloon ja lisääntymään, eikä sen tavoitteena ole suinkaan luoda ihmistä tai edes älykästä eläintä. Älykkyys on hyödyntänyt ihmistä lisääntymään, mutta olisi voinut käydä toisinkin. Itse asiassa rotta ja torakka lienevät ihmistä elinvoimaisempia jos todella iso tavara osuu tuulettimeen.
Pidän evoluution matemaattisesta esittämisestä: kukin yksilö on otos lajin geenipoolista ja evoluutio tarkoittaa tietyn geenin taajuuden järjestelmällistä kasvua (tai vähenemistä). Jos et ole matemaattinen, ei kannata antaa tämän hämätä. Matematiikka on jopa vähemmän kuin Jumalharhassa, jossa käydään esimerkiksi epätodennäköisten mutaatioisarjojen matematiikkaa tarkemmin läpi.
Uutta oppia
Vaikka aihe on tuttu, jotain uuttakin tulee tällä kerralla. Hoksaan nyt paremmin DNA:n merkityksen ja luonnonvalinnan alhaalta ylös -toimintatavan. Alkiokehityksen luku on erinomainen, ja kuvaa kuinka eliön rakenne solutasolla lähtee muodostumaan. DNA kuvaa hyvin yksinkertaisin säännöin kuinka solu rakennetaan, ei sitä millainen lopputuloksen pitää olla. Kaavat ovat yksinkertaisia ja dataa säästyy, kun olemme symmetrisiä ja/tai jaokkeellisia.
Yllätyn kuinka sekava ihmisen elimistö on johtuen evoluution painolastista. Jos joku suunnittelisi meidät, ei sisuskaluja todellakaan aseteltaisi miten sattuu, mutta evoluutiolla ei olekaan ollut mitään päämäärää. Esimerkiksi miehen siemenjohtimet eivät kulje suorinta reittiä kiveksistä penikseen, vaan tekevät ylimääräisen mutkan koukatakseen munuaisen ja virtsarakon välisen virtsaputken ympäri korkealla vatsassa (josta kivekset ovat sukupolvien kuluessa valuneet alaspäin ja lopulta kivespusseihin). Kirahvilla kurkunpään hermotus tekee vielä suuremman mutkan ja parin sentin sijaan hermoimpulssi kulkee neljä metriä (!) aortan ympäri. Kenties kirahvin puheessa on pitkän kurkunpään hermon vuoksi samanlainen viive kuin kehnon mobiilinetin yli vedetyssä tiimssissä…
Dawkings alleviivaa elämän raakuutta ja luonnon säälimättömyyttä. Tuska ja kärsimys ovat tärkeitä käyttäytymisen ohjaajia. Antiloopin ei kannata olla onnellinen joutuessaan leijonan kitaan. Loispistiäisen toukkien uhriksi joutuneella perhosella tuskin on kivaa, kun loiset syövät sinut sisältäpäin tuoreen lihan varmistamiseksi vähemmän tärkeät elimet viimeiseksi jättäen. Yök…
Tapanani on selvittää vanhempien tietokirjojen ajantasaisuus. Maailman hienoin esitys on käytännössä edelleen täysin ajantasainen, sillä uudet löydökset ovat lähinnä kasvattaneet jo ennestään valtaisaa todisteiden määrää, ja keskustelua käydään hyvin pienistä detaljeista. Ihmisen evoluutio on tarkentunut ja eriytyminen kaloista näyttää siirtyneen joitain kymmeniä miljoonia vuosia varhaisempaan aikaan. Evoluutio ei ole missään nimessä mielipidekysymys.
Maailman hienoin esitys on edelleen hieno esitys. Jään kaipaamaan ainoastaan hankalien kehityspolkujen tarkempaa kuvausta, joten ehkä joudun lukemaan suomentamattoman Climbing the Mount Improbablen.
Suosittelen kaikille biologiasta ja omasta alkuperästä kiinnostuneille.
Arvosana: 5/5
