Kadonnut Symboli on kolmas Robert Langdon -seikkailu, joka jatkaa Da Vinci -koodin sekä Enkelit ja Demonit linjoilla. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat Dan Brownin kotikonnuille Yhdysvaltoihin: Langdon kutsutaan Washingtoniin, mutta puhujakeikan sijaan luvassa onkin mysteeri, sillä hänen ystävänsä on kaapattu.
Kadonnut symboli ei tarjoa mitään uutta. Brown kirjoittaa samaa kirjaa jo kolmatta kertaa: Langdon tutkii muinaisia symboleja, lukijalle tarjoillaan nippelitietoa, ja kuvitetun laitoksen asiallisesti valikoitu kuvamateriaali lisää lukukokemuksen syvyyttä. Salaseuran rooliin on tällä kertaa valittu vapaamuurarit, jotka suojelevat pahiksen tavoittelemaa suurta totuutta.
Kolmas kerta toden sanoo – paitsi Langdon -seikkailuissa. Juoni on kökkö, henkilöhahmot ohuita, ja tarinaa taustoitetaan omaan makuun liiallisilla huuhaaelementeillä. Jotenkin katolisen kirkon – ansaittu – kurittaminen on parempaa taustaa kuin tavaroiden siirtäminen ajatuksen voimalla. Blaah.
Pahin moka on juonikäänteiden perustuminen pelkkään lukijan harhauttamiseen. Brown ei edes tee tätä kovin tyylikkäästi, vaan menee siitä missä aita on matalin. Teksti tuntuu jotenkin ohuelta, nopeasti kirjoitetulta luonnokselta, josta puuttuu aiempien osien kirjoitustekninen sujuvuus; niitä sentään luki mielellään.
Ensin kuvittelen kirjailijan vain halunneen Da Vinci -koodin seuraajan nopeasti markkinoille, mutta taustoja selvittäessä Brown kertoo kirjoittaneensa kirjan yksin ja näyttäneensä sen kustantajalle vasta valmiina, mikä selkeästi ei ole toimiva tapa. Hän kertoo myös tarkoituksella halunneensa harhauttaa lukijoita, mikä tuntuu oudolta lopputuloksen kökköyttä miettien.
Moitteista huolimatta kirjaa lukee välillä mielellään, mutta rehellisyyden nimissä syynä on kuvitetun laitoksen Washington. Kaupungin arkkitehtuuri on vaikuttavaa ja valtakunnan perustajilla on ollut mielessä antiikin ajan hyveellinen yhteiskunta. Tämä näkyy kaikkialla, esimerkiksi Capitolin kattoon maalattu fresko Washingtonin jumalaksi korottamisesta on huikea! En ole milloinkaan edes ajatellut vierailevani Washingtonissa, mutta selkeästi itärannikolla on muutakin tutustumisen arvoista kuin New York.
Jos kaksi aiempaa Langdonin seikkailua maittavat, niin eiköhän tämäkin toimi, vaikka jääkin tasoltaan kahdelle aiemmalle. Muista kuitenkin ehdottomasti lukea kuvitettu laitos, muuten jäät paljosta paitsi.
Arvosana: 3/5
