Jos tänä vuonna luet yhden bisneskirjan, niin lue JHT – Missio vai mielenrauha. Kyllä, luit oikein, tämä on bisneskirja.
JHT – Missio vai mielenrauha ei varmastikaan ole tarkoitettu yritysmaailman oppikirjaksi, mutta voisin heittämällä laittaa sen sinne. Kirja eksyi vahingossa lenkkiseurakseni, joten en oikein osannut odottaa siltä mitään. Muistan ajatelleeni, että ”otankin seuraavaksi hömppäkirjaksi kuunteluun tämmöisen kevyen teoksen Cheekistä”. Kirjan takakannen lukeminen olisi jo kertonut, mitä tuleman pitää, mutta ehkä se olisi jäänyt silloin kuuntelematta.
”Se mikä on hyväksi menestymiselle, on usein haitaksi mielelle.”
Kirjan teemana on se, kuinka tullaan Suomen suurimmaksi artistiksi ja mikä on sen hinta mielenterveydelle. Todella kiinnostava aihe ja kirja lunastaa lupauksensa. Jään lopetettuani miettimään, miten hullua on, että ihminen on valmis menettämään itsensä. Ilmiö, jota tapahtuu myös työelämässä. Plussaa siitä, että kirjassa nostetaan useasti esiin se, kuinka tärkeätä on huolehtia itsestään.
Cheekin tarina oli oikeasti kiinnostavaa kuunneltavaa ja kirja piti sisällään useita eri kerroksia. Siinä käsiteltiin jaksamista, mielen haasteita, häpeää, menestystä, brändiä, työtä ja markkinointia. JHT – Missio vai mielenrauha alkoi Lahden mäkimontusta, kulki takaisin alkuun ja sitä kautta loppuun. Lukija pääsee näkemään kulissien taakse ja kuulee tarinoita Cheekin uran varrelta. Minua kiinnosti erityisesti se, kuinka tuo missio toteutettiin? Miten on rakennettu brändi, kuinka levyt ja kiertueet on lanseerattu ja miten saatiin luotua hype. Koska oikeasti, siitä tässä kirjassa oli pitkälti kyse.
JHT – Missio vai mielenrauha johdattaa lukijan Jaren pohdintoihin siitä, millaisen hinnan voi menestyksestä joutua maksamaan, mutta se pistää myös pohtimaan omia valintoja. Millaisen hinnan olisin itse valmis maksamaan? Pidin siitä, että kirjassa kerrottiin raa’an rehellisesti, mitä menestys vaatii. Liian usein yritysten menestystarinat kuvataan sarjana sattumuksia, helppona hommana tai sitten ne ovat ”yhdessä yössä menestyjäksi” kaltaisia tarinoina. Todellisuudessa suurin osa joutuu tekemään menestyksen eteen töitä – ja paljon. Ehkä me tarvitsemme Cheekin kaltaisen esimerkin kertomaan, että ilman kovaa duunia ei ole tulosta.
Kirjassa on paljon hyviä oivalluksia ja ajatuksia, joita en mitenkään pysty kaikkia käymään läpi. Joten keskityn oman työni näkökulmasta kiinnostavimpiin kohtiin; tavoitteisiin, uudistumiseen ja markkinointiin. Erityisesti minua resonoi alkupään kappale ”Tavoite ilman prosessia on pelkkä haave”, jossa Tiihonen kävi läpi omia ajatuksiaan siitä, miksi toiset jäävät jahkailemaan. Hän lainasi James Clearin ajatusta ”Voittajilla ja häviäjillä on samat tavoitteet”, ja pohti miksi hän onnistui saavuttamaan tavoitteensa lähes joka kerta. Ratkaisuna Tiihonen tarjoilee fokusta ja sitä, kuinka iso merkitys on sillä, mitä tekee päivittäin tuon tavoitteen eteen. Tarvitaan toimiva prosessi ja aikarajat. Jopa luovassa työssä, tai ehkä erityisesti juuri siinä, sillä työ ottaa täsmälleen sen ajan, jonka sille antaa.
Lisäksi kirjassa puhuttiin uudistumisesta ja sen merkityksestä. Uusien ideoiden syntyminen vaatii hiljaisuutta, omaa aikaa ja tilaa. Ja uudistuminen puolestaan on tärkeätä hengissä pysymisen kannalta. Jos ihminen muuttuu, niin yritystenkin on muututtava. Täytyy olla rohkeutta kasvaa, eikä jäädä roikkumaan vanhoihin juttuihin, joista on kasvettu ulos. Firma joka ei seuraa aikaansa ja muutu sen mukana, kuolee lopulta. Joku yrittäjä on varmasti joskus sanonut, ettei internetti tule koskaan leviämään, joten emme aio lähteä mukaan tähän touhuun. On sanomattakin selvää, että kyseinen yritys on jo poistunut kaupparekisteristä.
Kirjaa kuunnellessa jäi vähän harmittamaan, että minulle Cheek on aina ollut vain muutaman hitin räppäri, jonka musa välillä pauhaa radiossa. En ehkä ole ollut kohderyhmää, joten Cheekin musiikillinen tuotanto on jäänyt tuntemattomaksi, joten en myöskään ole koskaan kokenut tarvetta hankkia keikkalippuja. Cheek on ollut satunnainen ilmestys lööpeissä tai ravintolaillasta saatu ”timantit on ikuisiaa’aaaaaa” korvamato, ei muuta. Mutta lukiessani kirjaa, tuli sitten se kuuluisa FOMO. Otin Alpha Omega levyn kuunteluun automatkalle. Ensimmäisten biittien tunkiessa tajuntaani, samalla kun aurinko paistoi syksyisenä aamuna sumuverhon läpi, koin harmitusta etten osallistunut kyseisen levyn kiertueelle. Ja nyt se on jo myöhäistä.
Faneihin tämä uppoaa takuuvarmasti, mutta suosittelen kirjaa myös heille, jotka eivät ole Cheekistä ”koskaan” kuulleetkaan sekä heille, jotka haluavat pohdiskella millaista hintaa ovat menestyksen eteen valmiita maksamaan. Lisäksi voin suositella heille, jotka epäilevät pitkäjänteisen markkinoinnin vaikutusta.
Arvosana: 4/5
