Hiekka on erinomaisella Siilo -sarjalla maineeseen nousseen Hugh Howeyn uusin tuotos. Nytkin ollaan dystooppisissa tunnelmissa, sillä maailma on jonkin tuntemattoman tapahtuman seurauksena hautautunut hiekkaan. Aavikon asukkaat osaavat kuitenkin sukeltaa hiekkaan syvyyksiin, josta löytyykin muinaisen sivilisaation jäännöksiä – jos vain osaa sukeltaa riittävän syvälle.
Päähenkilö Palmer haaveilee urasta hiekkasukeltajana, sellaisena kuin sisarensa ja isänsä. Isä lähti 12 vuotta sitten eikä koskaan palannut, mutta voisiko isä silti olla elossa? Äiti voi hyvin ja pyörittää bordellia, mikä tosin vähän mutkistaa suhteita lapsiin.
Howeyn maailma keikkuu uskottavan rajalla. Aavikko sinänsä on mukavasti kuvattu, ja dyynien kuljettamaa hiekkaa vastaan taisteleminen kuulostaa realistiselta. Sen sijaan laskutaitoista insinööriä hieman ihmetyttää mistä puolen kilometrin paksuinen hiekkakerros on muka tullut Usan keskilänteen? Onneksi pystyin elämään pohdintani kanssa…
Juonikin on hieman epäuskottavan puolella. Palmer löytää isänsä sukellussaappaat, jotka osoittautuvat sellaisiksi übersaappaiksi että oksat pois! Howey ei selittele lainkaan miten hiekassa sukeltaminen oikein toimii, joten jälleen joutuu pyörittelemään päätään epäuskoisena.
Kaikesta huolimatta tätä kuuntelee ihan mielellään. Jos ei anna pienten epämääräisyyksien häiritä, on tarina aivan OK ja maailma oikeastaan aika mielenkiintoinen. Hiekka on oikeastaan pelkkää lämmittelyä eikä juoni ehdi hirveästi edetä, joten kai tässä on pakko jatkaa jatko-osan Hiekan poikki pariin.
Arvosana: 3-/5
