Gourmet on Tuomas Vimman satiiri fine diningin maailmasta. Päähenkilömme, ranskalaisen kokkisuvun vesa, ei oikein jaksa painaa keittiön puolella, vaan ajattelee ansaitsevansa parempaa ja tietävänsä enemmän kuin Michelin-tähtiä keränneet kokit. Heti alkuun hän haistattaa vatut Hans Välimäelle, sillä heidän näkemyksensä siitä kuinka monta kertaa verikeitto saa pulahtaa eroavat. Rakastan tätä kirjaa ensi sivuilta, luvassa on kunnon Vimmaa!
Sankarimme ajautuu irtisanoutumisensa jälkeen pulaan soitettuaan suuta myös isälleen. Isäukolle riittää velttoilu, joten hän sulkee pojan luottokortin, irtisanoo kattohuoneiston vuokrasopimuksen (ja siinä samalla hyviä suikkareita kaupanpäällisinä tarjoilleen siivoojan sopparin), ja lopettaa viikkorahan maksun. Siinähän tulee hätä käteen, kun ei ole töitä, ja on tottunut syömään ja juomaan hyvin, ja tapailemaan tonnin laaki veloittavaa luksushuoraa.
Hahmot ovat mahtavia. Varsinkin alaikäisiä virolaistyttöjä sänkyynsä huijaava vapaaherra Filip von Jägerstromp on hauska ja ihanan epäkorrekti sivuhenkilö. Kurtisaani Mersu saa miettimään kumpi onkaan hyväksikäytetty ja kumpi hyväksikäyttäjä. Unkarilainen sommelier Zwzanna jää vähän ohueksi, mutta mitäpä pienistä.
Parasta kirjassa on hassunhauska kieli, googletusta kaipaavat täysin asiaankuulumattomat sivistyssanat, ja ennen kaikkea älyttömät tapahtumat. Hihittelen Nallen ja Ruotsin kuninkaan ryyppyputkelle, yliluonnollisille seksiorgioille, ja kahdelletoista virosta vuokratulle kääpiölle. Jutut menevät täysin överiksi ja hyvä niin, koska juoni on reikäinen ja täysin epäuskottava.
Kirja, jota lukiessa nauraa ääneen toistakymmentä kertaa on väkisin hyvä. Huonona puolena tätä ei malta lopettaa kesken, joten seuraavana päivänä väsyttää. Vimma on yksi suosikkejani, ei siitä pääse mihinkään, ja toivottavasti herra vielä joskus palaa agenttiseikkailuista tähän vanhaan hyvää tyyliin.
Arvosana: 4+/5
