Ahdistunut sukupolvi on karmea kuvaus älypuhelinten ja erityisesti sosiaalisen median vaikutuksesta nuoriin. Jonathan Haidt esittää vakuuttavan näytön siitä, kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian. Kirjan luettuani näen suorastaan välttämättömänä kieltää älypuhelimet kokonaan kouluissa ja asettaa sosiaaliseen mediaan ikäraja.
Jonathan Haidt on yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi. Hän on aiemmin kirjoittanut kirjat Onnellisuushypoteesi ja moraalin muodostumista pohtivan Oikeamielisen, joka selittää miksi hyvät ihmiset riitelevät politiikasta ja uskonnosta. Tämän kirjan piti alun perin kertoa sosiaalisen median vaikutuksesta politiikkaan, mutta tutkittuaan älypuhelinten ja somen vaikutusta nuoriin aihe muuttui lennossa.
Teinien paha olo on räjähtänyt käsiin
Kirjan alkuun Haidt esittää vakuuttavat todisteet somen haitallisuudesta. Nuorten pahoinvointi on kasvanut merkittävästi alkaen vuodesta 2010, jolloin some alkoi vyöryä matkapuhelimiin. Sen jälkeen tapahtunutta:
- Itsemurhayritykset +167% tytöt / +91% pojat
- Sairaalahoitoa itsensä vahingoittamisen takia +188% tytöt/ +48% pojat
- Teinimasennus +145% tytöt / +161% pojat
- Ahdistus +134%
- Masennus +106%
- ADHD +72%
- Anoreksia +100%
Kaikki nämä ovat nousseet rajusti vuodesta 2010 alkaen. Muistutan, että 100% nousu tarkoittaa määrän kaksinkertaistumista. Siten esimerkiksi tyttöjen itsemurhat ovat 2,67-kertaistuneet ja poikin 1,91-kertaistuneet.
Nämä luvut ovat luonnollisesti rapakon takaa, mutta trendi näkyy meilläkin. Kirjassa esitellään dataa ympäri maailman ja suunta on tismalleen sama. Esimerkiksi pohjoismaissa tehty tutkimus kertoo 11-15 vuotiaiden henkisen pahoinvoinnin (high psychological distress) nousseen 76% tytöillä ja 61% pojilla vuosien 2010-2018 välillä.
Okei, sait huomioni.
Lasten leikki on vähentynyt ja muuttunut liian vaarattomaksi
Haidt kertoo leikin merkityksestä lasten kasvussa. Leikki on kriittistä sekä uusien taitojen oppimiseen ja omien rajojen löytymiseen. Leikki muiden lasten kanssa on välttämätöntä myös sosiaalisten taitojen oppimiseen. Leikkiin käytetty aika on kuitenkin vähentynyt ja lapset viettävät enemmän aikaa vanhempien kanssa, kun helikopterivanhemmat teettävät lapsillaan ylimääräisiä koulutehtäviä tai kuskaavat pikkuisia kehittäviin harrastuksiin. Vapaa leikki kaverien kanssa olisi paljon hyödyllisempää!
Ihmisellä on kaksi toimintamoodia. Tutkimusmoodissa lapsi hakeutuu uusien mahdollisuuksien luo ja puolustusmoodissa suojautuu vaaroilta. Haidt kritisoi sekä vanhempia että yhteiskuntaa siitä, ettei lapsia päästetä keskenään ulos leikkimään 6-8 vuoden iässä, kuten ennen oli tapana, jolloin terve uteliaisuus ja rohkeus tapetaan alkuunsa. Pahimmillaan maailmalla on säädetty lakeja, jotka kieltävät esimerkiksi alle 12-vuotiaita liikkumasta yksin ulkona (esimerkiksi Espanjassa ala-asteikäinen ei saa yksin kulkea kouluun – järjetöntä!). Hän epäilee kieltojen johtuvan skandaalihakuisesta uutistarjonnasta, joka saa vanhemmat pelkäämään turhaan.
Haidtin mukaan lasten leikkiä rajoitetaan liikaa ja ylisuojeleva vanhempi tekee lapselleen karhunpalveluksen. Lasten kuuluu kolhia itseään, lasten kuuluu nahistella keskenään, ja lasten kuuluu opetella ratkaisemaan itse riitansa. Jos lasta suojellaan liikaa, lapsi ei kykene huolehtimaan itsestään, hallitsemaan riskiä, tai käsittelemään turhautumisen tunnetta. Haidt kritisoi yliturvallisia leikkipuistoja: lopultakin joku tajuaa nössöjen kiipeilytelineiden ja turvahiekan järjettömyyden!
No mitä tästä seuraa? Haidtin mukaan vuoden 1995 jälkeen syntyneet ovatkin aiemmin syntyneitä useammin puolustusmoodissa. Tämä tekee heistä ahdistuneita, kun kaikki lähtökohtaisesti pelottaa. Haidt kritisoi yliopistojen sisältövaroituksia – joita muuten ei tarvittu ennen kuin somessa kasvaneet ikäluokat varttuivat siihen ikään.
Some sotkee murrosiän
Lapset muokkaavat käytöstään kahteen suuntaan: siihen mitä suurin osa muista tekee tai siihen mitä arvostettu ihminen tekee. Some sotkee tämän kriittisessä vaiheessa; sen sijaan, että lapsi kopioisi oman yhteisönsä tapoja, lapsi kopioi sitä mitä sattuu feedissään näkemään. Lapsi on herkkä kulttuuriselle oppimiselle 9-15 vuotiaana, joten some käyttö tällä ikäkaudella on todella haitallista.
Haidt näkee ongelmallisena kaikenlaisten aikuistumisriittien katoamisen yhteiskunnasta. Kun murrosiän ”onnistumiselle” kriittiset kokemukset jäävät saamatta junnun notkuessa netissä, aiheutuu siitä henkisiä haasteita myöhemmin, kun maailmankuva jää pysyvästi vinksalleen.
Haidt on erityisesti perehtynyt sukupuolidysforiaan eli häiriöön koetussa sukupuolessa. Hän on havainnut ongelman kasvaneen erityisen nopeasti teinitytöillä somen yleistymisen myötä. Pitkään kummastelemani ilmiö on saanut selityksen, olen ihmetellyt miksi ongelma koskettaisi vain nuoria (ja vielä keskittyisi saman kaveriporukan nuoriin) jos syy olisi biologinen eikä kulttuurillinen.
Miljoona haittaa
Seuraavassa osassa Haidt vaan jatkaa haittojen vyörytystä. Kavereiden kanssa vietetty aika on puolittunut ja teini viettää käytännössä koko valveillaoloajan kännykkä kourassa. Mikä pahinta, valveillaoloaika pitenee, kun kännykkä tunnetusti aiheuttaa uniongelmia. Liian vähäinen nukkuminen aiheuttaa edelleen ärsyyntyneisyyttä, masennusta, ahdistusta, kognitiivisia haittoja, oppimisvaikeuksia ja onnettomuuksia.
Jatkuvasti piipittävä kännykkä tuhoa myös keskittymisen. Oletuksena sovelluksista pukkaa ilmoituksia ihan mitättömistäkin asioista, joten tutkimusten mukaan nuori pystyy ajattelemaan keskeytyksettä maksimissaan 5-10 minuuttia(!) ilmoitusten välillä. Huomaan omankin keskittymisen heikentyneen, vaikka minulla on kaikki ilmoitukset pois päältä sovelluksissa ja yleensä puhelin kokonaan äänettömällä.
Vielä vähemmän tajuan aikuisia, joilla on ilmoitukset päällä jossain Iltapulun sovelluksessa. Kyse on varmaankin kännykkäriippuvuudesta, jonka Haidt myös listaa isoksi ongelmaksi. Puhelimen naputtelu on paha tapa, ja sovellukset yrittävät vielä varta vasten rakentaa riippuvuutta. Tutkijoiden mukaan puhelinaddiktin aivot ovat samassa jamassa kuin eläkkeensä mummorulliin tuhlaavalla veikkausaddiktilla; dopamiinia haetaan epätoivoisesti ja muulloin kyrsii.
Tytöt kärsivät somesta enemmän kuin pojat, mikä on ymmärrettävää. Redditissä ränttäämisen sijaan tytöt suosivat visuaalisia kanavia (ja ylipäätään käyttävät somea enemmän), joissa on paljon helpompi masentua verratessaan omaa arvoaan muihin. Tytöt ovat innokkaampia jakamaan somessa tunteitaan, joten pahimmillaan tunneongelmiinsa väärästä paikasta apua etsivän ongelma vain pahenee algoritmin tunkiessa feediin lisää ahdistussontaa jo valmiiksi ahdistuneelle. Lopuksi some tarjoaa täydelliset puitteet kiusata tyttöjä: tytöt kiusaavat toisiaan mustamaalaamalla kaverin mainetta ja sörkkimällä tämän suhteita muihin, pojat (ja vanhemmat ukot) taas vonkaavat alastonkuvia ja sitten kiristävät niillä.
Ei pojillakaan silti hyvin mene. Kun netin ulkopuolinen sosiaalinen kanssakäyminen ja maailman tutkiminen muiden teinien kanssa vähenee tai jää kokonaan pois, syntyy pahimmillaan hikikomori -ilmiö, jossa teinipoika eristäytyy omaan huoneeseensa joko äidin nurkkiin tai HOASin yksiöön. Pojilla on suurempi riski on pudota pois yhteiskunnasta, jolloin he eivät opiskele eivätkä käy töissä, tai tee ylipäätään mitään järkevää. Poikia kiinnostaa porno tyttöjä enemmän, mikä ei sekään ole ongelmatonta, varsinkin kun jynkkyvideoiden perusteella aletaan vetää johtopäätöksiä siitä kuinka vastakkaisen sukupuolen kanssa pääsee tekemisiin. Lopputulos on sama kuin tytöillä: masennusta ja näköalattomuutta.
Ratkaisu
Millä ongelma ratkeaa? Haidtilla on onneksi selvät askelmerkit.
- Lisätään leikkiä ja vähennetään (yli)suojelua kotona, päiväkodeissa ja kouluissa. Lasten on välttämätöntä leikkiä vapaasti keskenään sosiaalisten taitojen kehittämiseksi. Kuhmut – niin fyysiset kuin henkiset – kuuluvat asiaan.
- Kielletään matkapuhelimet kokonaan koulupäivän aikana (puhelimet kerätään pois).
- …ja jos lapselle ei edes osteta älypuhelinta, niin aina parempi – samalla se kannustaa muita vanhempia toimimaan samoin
- Sallitaan itsenäistymistä ja itsetunnon kasvua tukeva lasten ja nuorten liikkuminen ulkona omassa porukassa (joissain maissa pitää muuttaa liian tiukkoja lastensuojelulakeja)
- Kielletään some alle 16-vuotiailta ja vaaditaan somealustoja parantamaan ikärajavalvontaa
Ei tämä nyt niin vaikeaa ole?
Yhteenveto
Haidt on kirjoittanut vahvan kirjan, joka pistää ajattelemaan. Asia on vakavaa, tosin jenkkityyliin opus on turhan pitkä kun vähemmälläkin olisi selvinnyt. Kirjassa häiritsee etenkin liiallinen selittely ja varovaisuus: Haidt pehmentelee sanomisiaan ihan liikaa, mikä lisää kirjan pituutta sivutolkulla. Ehkä se on silti tarpeen tänä loukkaantujien aikana.
Nassim Talebilta oppia ammentanut saa minulta aina lisäpisteitä. Haidt on ymmärtänyt lasten olevan antihauraita, eli he vahvistuvat kolhuista, tappeluista ja suurimmasta osasta asioita joilta vanhemmat koittavat heitä suojella. Taidan ottaa puheeksi päiväkodin tätien tavan jakaa laskuvuoroja pienenpienessä liukurimäessä, joka olisi juuri sopiva paikka harjoitella kuinka pitää toimia jottei itseä tai muita satu.
Tämä kannattaa jokaisen lukea. Onneksi aihe kiinnostaa, tai ainakin kirjaston suomenkielisen version varausjono oli kuukausia. Luin heti saatavilla olleen englanninkielisen version kun en kertakäyttöiseksi arvioimaani kirjaa halunnut ostaa, kieli on kohtuu simppeliä.
Suosittelen.
Arvosana: 4+/5
