Sodan uusi kuningas – droonilentäjänä Ukrainassa kertoo suomalaisen vapaaehtoisena taistelleen droonisotilaan tarinan. Kirja kertoo sotilaan elämästä rintamalla, droonien kehittymisestä ja niiden vaikutuksen kasvamisesta. Se myös varoittaa, että Suomi on tippumassa droonikehityksen kelkasta Venäjän kasvattaessa nopeasti osaamistaan.
Sodan uusi kuningas perustuu nimimerkin A. Tammisaari / Lumipallo kokemuksiin, mutta kirjan on kirjoittanut Maxim Fedorov. Työnjako vaikuttaa onnistuneelta ja sotilaan ääni kuulostaa samalta kuin kuuntelemassani podcastissa. Kokonaisuus on onnistunut.
Droonien kehitys
Netissä liikkuu paljon videoita rintamalta, ja niiden perusteella droonien merkitys on selvä. Uhka ilmasta on todellinen, ja rintamalla on leveimmillään kymmenien kilometrien tappovyöhyke, jolla on hyvin vaikeaa liikkua huomaamatta. Kun sotilaat ja ajoneuvot on mahdollista havaita kaukaa, ne on myös mahdollista tuhota kaukaa. Sodan sumu on hälvennyt, kun (lämpö)kamerat valvovat vihollista kellon ympäri.
Droonisodan kuvaus on elävää kaiken kuoleman keskellä. Tiedusteludroonin havaitessa viholliskohteen varustetaan sopiva drooni matkaan tuhoamaan se, sotilasta vastaan riittää pienempi drooni, mutta raskaankin panssarivaunun tuhoamiseen riittävä latinki kulkee ilmojen teitä helposti. Ukraina on saavuttanut menestystä myös meridrooneilla, ja maadrooneja käytetään taistelun lisäksi myös tarvikekuljetuksiin ja haavoittuneiden evakuointiin.
Lumipallo lensi FPV-droonia (first person view), jossa droonin kamera välittää kuvan lentäjän virtuaalilaseihin. Lentäminen ei ole helppoa, mutta taitavimmat lentäjät vievät droonin vaikka oviaukosta korsuun tai ikkunasta sisään rakennukseen. Ohjaus vaatii tietysti linkin, ja radioyhteyden sijaan nykyisin käytetään yhä enemmän valokuitua häirinnän vuoksi. Tekniikka ja taktiikka kehittyvät koko ajan, lukuhetkellä uusin villitys on asettua väijymään sähkölangalle, jolloin sähköä säästyy ja toiminta-aika kasvaa.
FPV-droonin lennättäminen on psyykkisesti rankkaa. Kokeile vaikka katsoa video, jossa drooni tuhoaa vihollissotilaan, ja mieti mitä lentäjä ajattelee. Kirja kuvaa hyvin sodan kauhuja, mutta ei niitä kotisohvalla voi ymmärtää.
Sodan uusi kuningas
Ukrainan kyky vastustaa paperilla ylivoimaista vihollista perustuu teknologiaan, johtamiseen ja markkinamekanismiin. Johtamisjärjestelmä seuraa kaikkia tunnistettuja kohteita ja maalin osoittaminen on helppoa. Volttikuskin tapaan drooniryhmä voi kuitata ”tilauksen” itselleen. Uusia tarvikkeita saa mitä enemmän kohteita tuhoaa, eikä tässä luoteta tornihuhuihin, vaan tappo dokumentoidaan videolla. Eniten vihollisia tuhonneet saavat parhaat kamppeet. Johdossa on kenraali, joka on aloittanut droonisotilaana.
Droonit ovat muuttaneet sodan luonteen täysin. Taistelupanssarivaunut, merivoimien hävittäjät ja jopa kenttätykistö ovat vanhentuneita, koska miljoonien tai satojen miljoonien kone voidaan tuhota satasten tai pikkutonnien droonilla. Droonit tuottavat jo nyt 90% Ukrainan sodan uhreista, joten on ilmiselvää, että droonit todella ovat sodan uusi kuningas.
Kirjoittaja on huolissaan armeijan tilanteesta, eikä syyttä. Suomeen harhautuneita drooneja ei edes tunnistettu, ja ainoa keino tuhota kymppitonnin drooni on F-35 (tai Hornet) ja miljoonan maksava ohjus. Puolustusvoimat on kyllä hankkinut drooneja, mutta lähinnä jo valmiiksi vanhentuneita malleja tai korkeintaan keskinkertaisia ylihintaisia drooneja. Pahinta on, ettei omaa kyvykkyyttä droonien rakentamisen ja tuotekehityksen puolella ole lainkaan.
Luin myös Suomen Sotilas -lehdestä Puolustusvoimien vastineen kirjan huoliin. En vakuuttunut selityksistä lainkaan. Puolustusvoimien johdossa ei näköjään ymmärretä murrosta, ja kuvitellaan muilla aselajeilla voitavan korvata droonit, joiden torjuntaan on jopa kaivettu naftaliinista vanhoja ilmatorjuntatykkejä. Nyt olisi kiire: Venäjä aikoo kasvattaa droonijoukkojensa määrän yli 200 000 sotilaaseen jo ensi vuonna! Toivottavasti tilanne muuttuu, ettei olo ole kuin Puolan ratsuväellä syyskuussa 1939 (ei, Puolan ratsuväli ei hyökännyt tankkeja vastaan, mutta kurnutti kyllä jalkaväkeä ennen vetäytymistään tankkien saapuessa; kurja tilanne silti).
Kovaa kamaa
Kokonaisuus on onnistunut. Omaa taustaansa Lumipallo ei oikeastaan avaa, vaikka isoisänsä mainitseekin. En pidä tätä ongelmana, vaan ratkaisu korostaa droonien asemaa kirjan päähenkilöinä.
Ukrainassa sotineiden vapaaehtoisten asemaa kohtaan esitetty kritiikki on asiallista. Suomen virallinen linja on, että jokainen lähtee vapaaehtoisesti ja omalla vastuullaan. Mielestäni Venäjä on niin suoraan ilmaissut halunsa palauttaa vanhat rajat, ja siis myös Suomen, omaan valtapiiriinsä, että jokainen Ukrainassa taisteleva vapaaehtoinen on suoraan Suomenkin asialla. Vähintäänkin pitäisi tarjota minimitukea kotiin palanneille.
Toinen sivuutettu asia on sotakokemus, jota ei saa kuin sodassa. Käsittääkseni armeijan johdossa ei ole ketään sotatoimiin osallistunutta, joten rintamalla olleiden kokemusta kannattaisi hyödyntää siltä osin kun se on mahdollista. En tiedä onko Ukrainassa suomalaisia upseeritasolla asti, mutta jos on, niin myös johtamiseen voisi tulla uusia oivalluksia.
Sodan uusi kuningas on sujuvaa tekstiä ja mielenkiintoista asiaa. Kirjan lukee nopsasti ja mielellään, eikä varsinaisia epäkohtia löydy. Hyvä ja ajankohtainen.
Arvosana: 5-/5
Katso kirjailijan erinomainen haastattelu
