Daniel Pink tuottaa perushyvää tavaraa, mutta valitettavasti herran tavaramerkkinä on levittää yhdelle paperiarkille mahtuva asia parinsadan sivun laajuiseksi kirjaksi. When eli suomeksi Milloin toistaa tuttua kaavaa. Idea on hyvä, mutta toteutus kärsii pahemman luokan pöhötyksestä.
Paras oppi on ihmisten vireystila vaihtelee vuorokaudenajan mukaan. Huomaan itse olevani useimpien ihmisten tapaan terävimmilläni aamulla, hyytyväni iltapäivän tunteina ja herääväni jälleen eloon alkuillasta. Lyhyet tirsat ja niitä ennen siemaistu sumppi auttavat pahimman montun yli, jos iltapäivällä on pakko olla tikissä. Voittava strategia on hoitaa kaikki tärkeät asiat hyvän vireen aikaan ja vältellä esimerkiksi lääkärikäyntiä iltapäivän montussa, koska lääkärin riski mokata on silloin suurimmillaan.
Aloitukseen voi saada psykologista etua kun sen tekee kuukauden/viikon/vuoden ensimmäisenä päivänä tai vaikka loman jälkeen. Premortem -ajattelu, eli projektin epäonnistumisen mallintaminen etukäteen on myös hyvä tapa saada alku kerrasta kuntoon. Kirjassa on lukuisia ajoitusvinkkejä, jos haluaa parantaa mahdollisuuksiaan uudessa työpaikassa tai optimoida vaikkapa naimisiinmenon ajoitusta – ne toimivat ainakin tilastojen valossa, muttei ole vaikeaa arvata, että vinkkejä sokkona noudattava sössii saletisti asiansa jos jättää ympäristön vaihtelun huomioimatta.
Hyvän alun jälkeen pitää pysyä vauhdissa. Seinfeldin tapaan toimien ei saa katkaista tekemisen putkea (en katkaise viikon ryyppyputkea, eiku…) ja välitavoitteistakin on apua. Pink tarjoilee vinkkejä keski-iän kriisiin Warren Buffettin metodin muodossa: kirjoita paperille 25 tavoitetta loppuelämäksesi, valitse niistä viisi tärkeintä ja työskentele niiden eteen, äläkä ajattele 20 muuta ennen kuin 5 tärkeintä ovat plakkarissa. Hyvänoloinen ajatus!
Tietenkin vinkkejä saa myös lopetukseen, esimerkiksi itsensä motivoimiseen pois kehnosta duunista tai avioliitosta. Lomalla paras juttu kannattaa jättää loppuun, niin kokonaisuus tuntuu paremmalta. Tipsi toimii muissakin yhteyksissä, mutta itse Pink ei sitä noudata.
Viimeinen osio yhdessä tekemisestä nimittäin menee penkin alle. Intian ruokalähettien touhuja tarkkaillaan liian pieteetillä. Enkä ajatellut liittyä kuoroon tai soutujoukkueeseen, vaikka se olisi kuinka hyödyllistä. Enkä myöskään aio alkaa vastaamaan alaisten meileihin samalla sekunnilla, koska inboxin kyttäys ja multitaskaus tekee omasta elämästä kurjaa (ja tappaa tuottavuuden). Viimeistä osiota ei kannata kenenkään lukea jo ihan sen takia, että sieltä löytyy useampi kiusallisen oloinen tiimiytysharjoitus, joita en vahingossakaan halua joutua kokeilemaan. Yök!
Yhteenvetona kirja ei ole saamiensa kehujen arvoinen, eikä oikein pidä otteessaan. Luin tämän loppuun ihan vaan siksi, kun kaveritkin luki. On tässä jokunen hyvä idea, mutta kirja on yksinkertaisesti aivan liian pitkä. Ei jatkoon.
Arvosana: 2/5
