Paras paljastaa henkisen kantin merkityksen ja kertoo kuinka ottaa itsestään kaikki irti. Teos antaa käytännön ohjeita henkisen suorituskyvyn nostoon, ja vinkit tepsivät tavoitteesta riippumatta. Paras on norjalaisen mentaalivalmentaja Erik Bertrand Larssenin sopivan ohut esikoisteos, jonka laitoin tällä kerralla kuunteluun.
Larssenin teokset ovat olleet itselle hyödyllisiä ja lukukerta on muistaakseni kolmas tai neljäs. Kirjan tarinat tuntuvat vähän kuluneilta kun niitä lukee kolmatta kertaa (ja on törmännyt niihin muuallakin), mutta uusille lukijoille mennee täydestä. Urheilujuttuja en jaksa, mutta joukossa on hyviäkin, kuten harjoittelun merkitystä alleviivaava tarina László Polgárista, joka kasvattaa kolmesta tyttärestään shakkimestarit.
Parasta rautalankaa
Paras vääntää rautalankaa ja kertoo sen minkä jokainen jo tietää. Paras ei ole lahjakkain, vaan hän jolla on parhaat tavat. Paras tekee joka päivä sen minkä tavoite vaatii – koska hän on paras.
Larssen varaa pitkät pätkät tavoitteen miettimiselle. Jos tavoite sotii omia arvoja vastaan, ei sitä voi saavuttaa. Itseä kohtaan on oltava rehellinen ja tavoiteltava jotain itselle – eikä muille – tärkeää. Jos ei pysty sitoutumaan, ei jaksa arjessa kulkea kohti tavoitetta. Pelkällä tahdonvoimalla ei voi runnoa menemään, vaan tavoitteen on tunnuttava niin tärkeältä, että sitä haluaa tavoitella myös huonoina päivinä.
Kirja tuntuu erilaiselta joka lukukerralla. Tällä kertaa mieleen jää vastoinkäymisistä innostuminen; niitä tulee välttämättä, joten niitä kannattaa odottaa, ja lannistumisen sijaan kannattaa innostua väistämättömästä niin erikoiselta kuin se kuulostaakin.
Positiivisuutta voi aina parantaa. Larssen kehottaa aloittamaan aamun miettimällä mitä kivaa tänään tapahtuu. Täytyy opettaa lapsillekin.
Larssen muistuttaa epämukavuusalueen merkityksestä. Joo joo, tuttu juttu. Päätän kokeilla kirjan epämukavimmalta tuntuvaa ideaa ja kadun pian koko ajatusta, koska Larssen omistaa koko luvun mielikuvaharjoituksille. Mielikuvaharjoituksille! Inhoan yli kaiken kiusallisia mielikuvaharjoituksia, mutta kokeilen kiukulla (ainakin vähän sinne päin). Huomaan yllätyksekseni asioiden sujuvan positiivisemmin mitä oletin, vaikka olin varma ettei toimi ollenkaan.
Paras myyjä
Bisnespuolen esimerkkejä tulee paljon myynnistä. Poimin testiin juttuja varsinkin tarvekartoitusta varten.
Ensinnäkin Larssen käyttää provosoivia kysymyksiä asiakkaiden herättämiseen. Hän kysyy asiakkaalta haluaako hän elämänsä pysyvän samanlaisena – ja niinhän väkisin käy, jos ei muuta siinä mitään. Mitä rutiineja pitää muuttaa jotta se on erilaista? Mitä sinun ja muiden pitää tehdä toisin? Provosointiin voisi pohtia kaksi kysymyssarjaa – yhden käytettäväksi perustilanteissa ja toisen överimmän silloin, kun kohtaaminen ei ole johtamassa mihinkään, ja on ihan sama kokeilla todella härskiä herättelyä silmien avaamiseksi.
Toinen testaamisen arvoinen asia on asiakkaan mielialan kohentaminen positiiviseen keskittymällä. Häneltä voi kysyä missä hän on jo nyt hyvä. Mistä olet ylpeä? Mikä on mennyt hyvin? Mitä olet saanut aikaan? Johtoporras harvoin pääsee positiivisilla asioilla mehustelemaan, kun puolisolla tulee firman jutut korvista, hallitus antaa painetta ja työntekijäpuolella keskitytään epäkohtiin.
Kolmas testinaihe on tärkeimpien (live)tapaamisen käsikirjoittaminen. Etenkin useamman henkilön tapaamisissa kannattaa sopia kuka puhuu mistäkin. Tuttujen kanssa asioidessa on myös mahdollista ennakoida kuinka he toimivat ja rakentaa sen pohjalle.
Ihan parasta
Paras on edelleen ihan parasta luettavaa. Kirjan kanssa kannattaa toimia kuten Larssen itsekin neuvoo, eli lukea se kahteen kertaan. Selatessani aiemman lukukerran muistiinpanoja huomaan monien asioiden menneen käytäntöön osaksi arkea, mutta aivan liian moni on päässyt unohtumaan ainakin kolmesta lukukerrasta huolimatta. Perusasioille on helppoa nyökytellä, että kyllähän minä tämän tiedän ja onpas itsestään selvää, mutta niiden vieminen käytäntöön asti onnistuu vain Parhailta.
Arvosana: 4+/5
