Vasen ranta on Tuomas Vimman uusi aluevaltaus. Mainion Raksa-sarjan jälkeen on tarjolla dekkariseikkailua Ranskassa, johon ainakin itse suhtaudun varauksella. Toimiiko pikkunäppärä tyyli yli genrerajojen?
Vasen ranta on tuttua Vimmaa, vaikka teksti onkin jotenkin vakavampaa. Jään kaipaamaan näppäriä sanaleikkejä, joita viljellään harvemmin kuin aiemmissa kirjoissa. Pariisiin on myös huomattavasti vaikeampaa samaistua kuin Helsinkiin – ainakin jos ainoa kerta vierailulla on pikainen kilpajuoksu Notre-Damelta Eiffelille ja takaisin aamu- ja iltapäiväruuhkien välissä kuten allekirjoittaneella (silti juututtiin iltapäiväruuhkaan).
Tarina alkaa pommi-iskulla katukahvilaan. Asuntoveneessä asuva freelancer -valokuvaaja onnistuu ikuistamaan attentaattia edeltävät hetket kamerallaan, ja huomaa pian olevansa ranskan tiedustelupalvelun mielenkiinnon kohteena. Hän törmää iskussa menehtyneen – ja kuvaamansa – naisen kaksoissisareen Katariinaan, ja pian he pakenevat yhdessä virkavaltaa pitkin Pariisia.
Juoni on ylimaallisen överi, mutta kun Vimmasta on kyse niin mitään muutakaan ei oikein voi odottaa. Katariinan menneisyys paljastuu pikku hiljaa, ja tietenkin juonen kannalta sopivissa paikoissa. Tarinan on ihan sujuvaa luettavaa, sopivan väkivaltainen, ja kohtuullisen mukavaa tahtia etenevä, mutta Vimma ei yllä aivan parhaaseensa; teksti on aiempaa hiotumpaa, mutta huomaan pitäväni vanhasta rosoisesta Vimmasta enemmän kuin tästä.
Ihan kivaa lukemistoa kuitenkin, eikä tähän pety jos pitää Vimmasta.
Arvosana: 3+/5
