Rikkaiden historia on ideana hyvä: teos lupaa kelata läpi maailman rikkaimmat ihmiset 3000 vuoden ajalta ja avata miljardöörien tarinat. Mukana on tuttuja ja tuntemattomia nimiä, joten ei muuta kun innolla lukemaan.
Aihe on kiinnostava, mutta toteutus ei niinkään. Kun sivuja on 300 ja vuosia 3000, ei yhteen kaveriin ehdi hirveästi keskittyä. Nimiä on paljon, joten esitys jää väkisinkin pintapuoliseksi. Olisin halunnut lukea tarkemmin monestakin kaverista.
Hyvänä puolena esiin nousee entuudestaan tuntemattomia nimiä. Harmi, että kukin saa tilaa tyypillisesti sivun tai kaksi, joten vaurauden kartuttamista ei kuvata kovinkaan tarkasti. Kirja on oikeastaan mukava hakuteos, josta voi poimia nimiä tarkempaa tutkimista varten.
Viime vuosisataan saakka rikkaiden nousun taustalla on lähes poikkeuksetta ollut heikompien alistaminen. Vasta markkinatalous on tuonut elämään reiluutta, koska Johann Norbergin sanoin ”ainoa tapa rikastua vapailla markkinoilla on antaa ihmisille jotain mitä he haluavat niin että he vapaaehtoisesti maksavat siitä”. Rikkaiden hyödyllisyyttä on silti monien vaikeaa ymmärtää.
Kaikenlaisiin koijauksiin keskitytään vähän liikaakin. Esimerkiksi Vanderbildtin esittäminen pelkkänä rosvoparonina tuntuu tässä asiayhteydessä kunnianloukkaukselta, kun kirjailija sivuuttaa tyystin hänen liiketaloudellisen ymmärryksensä. Kommodori esimerkiksi rakennutti ensimmäiset neliraiteiset rautatiet laskettuaan suurinvestoinnin lopulta säästävän rahaa, kun tavarajunia pystyttiin ajamaan hitaammin jolloin sekä rata että kalusto kuluivat merkittävästi vähemmän. Raha luotiin asiakkaita hyödyttävällä liiketoiminnalla, ei muilta rosvoamalla.
Vuonna 2004 kirjoitettua kirjaa on hauska lukea jälkiviisauden voimin. Hihittelen kirjoittajan ajatukselle siitä, etteikö kukaan voisi luoda Gatesin kaltaista uraa. Mitähän mies tuumaisi Googlen, Amazonin ja Facebookin menestyksestä? Maailman pienentyessä ja keskiluokkautuessa rikkauksia on jaossa yritteliäille tekijöille, joiden ideat iskevät entistä homogeenisempiin kuluttajiin.
Kirja on ihan peruskivaa luettavaa parin illan ratoksi. Ei tästä varsinaisesti mitään uusia ideoita tullut, lähinnä kirja vahvisti kuvaa markkinatalouden hyödyllisyydestä. Vanhan liiton vahvimman oikeus ei oikein houkuttele, varsinkin kun heti itärajan takaa löytyy lukuisia varoittavia esimerkkejä vaihtoehtoisista tulonjaon metodeista.
Arvosana: 2/5
