Joosen seikkailut kirjaston pikalainahyllyssä jatkuvat. Kuningas Arthur ja pyöreän pöydän huijarit lupaa paljastaa, kuinka myytit ja legendat syntyvät. Tarinoita on luvassa keskiajalta nykypäivään eli Putiniin levittämään propagandaan saakka.
Kirja alkaa jotenkin tylsästi. Vesa Sisättö kirjoittaa turhan kuivaa tekstiä ja huumori loistaa poissaolollaan. Selviän kuningas Arthurin osiosta, mutta jään miettimään jaksaako tätä lukea vai onko kirjan paikka roviolla.
Skippaan pappiskuningas Johanneksen legendan, koska olen juuri kuunnellut siitä mainiossa BBC podcastissa ja juttu on tuttua. Robin Hood ei sekään jaksa inspata, eikä myöskään Wilhelm Tell. Hyppään suoraan Lalliin ja piispa Henrikiin.
Luku Lallista on mainio. Kirja toimii kun aihe kiinnostaa! Sisättö käy läpi Lallin legendan kattavasti eikä asiasta jää epäilystä. Peruskoulun fakta muuttuu legendaksi.
Putinin valheet
Venäjän historia on vieläkin kiintoisampi ja oma käsitys Venäjän alkuvaiheista päivittyy. Novgorodia ja Kiovaa hallinneen Vladimirin kääntyminen kristityksi vuonna 988 on fakta, mutta koko kansan kastaminen samaan aikaan silkkaa legendaa. Rooman (Bysantin) keisari Basil II oli pulassa ja antoi Vladimirin sotilaallista tukea vastaan hänelle tyttärensä Annan puolisoksi (Anna ei pitänyt ideasta naida barbaari, mutta häneltä ei kysytty). Itäinen kirkko sai alkunsa tästä.
Putinin väite Kiovan Rusin valtakunnasta Venäjän alkuna on silkkaa puppua. Kiovan kukoistaessa Moskova kasvoi metsää vielä usean vuosisadan ajan. Venäläisestä identiteetistä ei ollut tietoakaan: Venäjän ja Ukrainan joilla operoivat alunperin viikingit, joiden vaikutus Kiovalle ja Novgorodille on suurempi kuin slaaveilla. Eikä suurin osa Kiovan hallitseman alueen asukkaista edes ollut slaaveja!
Kannattaa vielä huomata sekin, että eurooppalaisten kielten sana orja tulee slaaveista, joita keskiajan orjat yleensä olivat (esim. engannin slave tai saksan sklave). Se kertoo proto-venäläisten asemasta enemmän kuin Putinin sadut. Sisättö toteaa, että ihan yhtä hyvin voisi väittää venäläisten olevan ukrainalaisia.
Opin paljon uutta, en esimerkiksi tiennyt Novgorodin välttyneen mongoleilta. Sisättö kertoo mongoli- ja tataarivallan ajan olleen muuta mitä Frederikinsä kuunnellut olettaa; kuluneet 250 vuotta olivat pikemminkin vaurasta aikaa Moskovan venäläisille. Varsinaista kapinahenkeä tai halua ”itsenäistyä” ei ilmeisesti edes ollut, ja esimerkiksi rahoissa oli arabialaisia symboleita (mongolit ja tataarit käyttivät arabialaisia aakkosia) vielä pitkään alueen jäätyä omilleen.
Vaikka Moskova laajensi alueitaan 1500-luvulla naapurien ollessa heikkoja, ei kyse ollut mistään uskonsodista. Kazanin ja Astrakhanin päädyttyä Moskovan valtaan kaanikunnan rakenteista pidettiin vielä kiinni, ja suhteita tataareihin alettiin purkaa vasta 1600-luvulla. Samaan aikaan historiaa kirjoitettiin uusiksi väittämällä suhteen Konstantinopoliin olleen jotain muuta kuin mitä se oikeasti oli.
Putin väittää uskonnon yhdistävän Kiovaa ja Moskovaa, vaikka vuoteen 1686 saakka Kiova kuului Moskovan sijaan Konstantinopolin alaisuuteen. Lisäksi Liettua-Puolalta valloitetulla alueella asui paljon katolisia. Alueen muslimeja tai juutalaisia ei edes mainita. Tutkin asiaa vielä lisää ja Venäjän ensimmäisessä väestönlaskennassa 1897 ortodokseja oli vain 69% väestöstä.
Putinin sadut naurattaisivat, ellei hän olisi naapurimaan diktaattori. Juttu nimittäin vain sakenee, ja venäläisen historiankirjoituksen mukaan toisen maailmansodan aloitti Puola! Neuvostoliitolla muka ollut asian kanssa tekemistä, vaikka he itse hyökkäsivät Puolaan ja jakoivat sen Saksan kanssa Molotov-Ribbentrobin sopimuksen mukaan. Myös Neuvostoliiton romahdettua tunnustukset Katynin metsän murhista ja Mainilan laukauksista on vedetty takaisin. Venäjä syyttää länsimaita historian vääristämisestä, ja on sulkenut arkistonsa tutkijoilta – mutta eikös arkistoja haluaisi tutkia rehellinen tutkija eikä väärentäjä?
Vaihtelevaa kivaa
Kirjan lopussa pidän myös yleisesti historian väärentämisen luvusta. Koreassa historian tutkiminen on hankalaa nationalistien keksiessä pseudohistoriaa. Intiassa hindunationalistit taas yrittävät piilottaa ulkopuolisten hallitsijoiden vaikutusta. Yhdysvalloissa keksitään muita syitä kuin orjuus sisällissodalle, ja tietysti Trump sekoilee vielä omiaan. Suomessakin jotkut kuvittelevat maan olleen kuningaskunta ennen ruotsalaisten saapumista.
Kirjasta jää kaksijakoinen fiilis. Kaikkea en jaksanut lukea, mutta kun osio kiinnostaa, ei kirjaa malta päästää käsistään. Kannattaa ainakin kokeilla, koska eihän koko kirjaa ole pakko lukea. Arvosana tulee puhtaasti erinomaisista Lalli- ja Venäjä-osioista, joiden takia kirja jo kannatti lukea.
Arvosana: 4/5
