The Modern War Machine on erittäin kattava kuvaus ilma-aseen kehittymisestä viime vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Vaikka vuonna 2000 julkaistu kirja kattaa vuodet 1945-2000, on nykyaikaisen suihkuhävittäjän kehitystyö hidasta, joten kirjassa sivutaan myös useimpia nykykoneita (mukaanlukien kaikkia Suomen FX-hankkeen koneet). Ikä ei paina ja kirja on ajantasaisen tuntuinen.
Toisen maailmansodan aikana lentokoneiden kehitys otti hurjia loikkia. Mäntämoottorikoneet saivat väistyä, ja Saksa sai ilmaan liki 1500 erinomaista Me-262 suihkuhävittäjää. Ilmassa suihkukone oli ylivoimainen, joten liittoutuneiden oli pakko yrittää tuhota ne joko nousuissa tai laskuissa koneiden ollessa haavoittuvimmillaan. Kylmän sodan kehitys nojasikin alkuvuosina voimakkaasti saksalaiseen osaamiseen, vaikka brititkin saivat sodan aikana ilmaan oman suihkukoneensa, Gloster Meteorin.
Sodan päättyessä globaali valta-asetelma pyörähti päälaelleen. Japanin ja Saksan luhistuminen antoi tilaa etenkin Neuvostoliiton laajenemiselle, mutta Yhdysvallat nousi kiistämättömäksi ykköseksi sotilaallisella voimallaan ja ennen kaikkea tuotantokapasiteetilla mitattuna. Britannian imperiumi luhistui voitosta huolimatta ja sotilaallisen voiman ylläpito kävi sitä kautta mahdottomaksi, ja Ranska koki hieman saman kohtalon. Toimiva ydinase loi Yhdysvalloille hetkellisen yliotteen, joka osaltaan esti Neuvostoliiton massiivisten maavoimien marssin jatkumisen Atlanttiin asti. Sota pysyi kylmänä ja mannertenvälisten ohjusten kehittämiseen saakka lentokoneiden tärkeimpiä tehtäviä oli kuljettaa ydinpommeja syvälle vihollisen alueelle.
Opus eroaa edukseen tyypillisestä luettelomaisesta sotakirjasta, jossa vain listataan eri lentokoneita mittoineen tai suoritusarvoineen. Kirja on jaettu osioihin, joissa käsitellään perinpohjin vaikkapa aerodynamiikan kehittymistä toisen maailmansodan suorista siivistä nuolisiipiin tai avioniikan loikkaa analogisista laitteista digitaalisiin. Kukin osio on alan expertin kirjoittama, joten taustoitus menee välillä erittäin, muttei liian yksityiskohtaiseksi. Nyt ollaan hyvän äärellä.
Kilpavarustelua valotetaan pääasiassa Usan ja Britannian näkökulmista. Neuvostoliitto jää hieman sivurooliin, mutta epäilen ettei materiaalia edes on ollut yhtä kattavasti tutkittavaksi. Myös Ranska ja Ruotsi jäävät turhan pienelle huomiolle, mutta kirjoittajista ja kustantajasta johtuen ratkaisu on ymmärrettävä. Oma maa mansikka.
En keksi mitä ilmasodan osa-aluetta tässä ei käsiteltäisi. Osansa saavat pommikoneet, hävittäjät, tiedustelukoneet, lentotukialukset, taisteluhelikopterit, kuljetuskalusto, avioniikka, aerodynamiikka ja spekulointi tulevaisuuden tarpeista. Kuvitus on kattavaa ja avaa mainiosti miltä esimerkiksi muutokset näyttävät.
Kylmän sodan aikana ei oltu köyhiä eikä kipeitä (paitsi lopulta Neuvostoliitossa), joten kehitystyöhön hassattiin rahaa huolella, ja uusia konesukupolvia esiteltiin nopealla tahdilla. Kaikkia koneita kirja ei onneksi käsittele, vaan keskittyy oleellisiin ja kiinnostaviin malleihin. Sotilasbudjettien kutistuminen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen konkretisoituu vaikkapa suomalaisille tutun F/A-18 Hornetin tapauksessa: rahan säästämiseksi samalla koneella haluttiin hoitaa sekä hävittäjän että maataistelukoneen tehtävät, jonka vuoksi Hornet ei suorituskyvyssä yllä edeltäjänsä, taittuvasiipisen F-14 Tomcatin tasolle. Hornetin seuraaja, Suomelle Hornetin korvaajaksi tarjottu möhkäle Super Hornet vasta säästökukkaro onkin, eli hävittäjän suorituskyky lento-ominaisuuksissa mitaten on laskenut jo kaksi sukupolvea peräkkäin (asejärjestelmissä on toki tapahtunut kehitystä).
Parasta kirjassa on kaiken kehityksen taustoitus, eikä siinä tyydytä kertomaan mitä tapahtui, vaan avataan syvemmin miksi niin päätettiin toimia. Lukijalle aukeaa perusteita lentokoneen fysiikasta, siiven sakkaamisesta, nosteen muuttumisesta yliäänilennosta, lähitaisteluista (kuvineen päivineen) ja tutkien toiminnasta. Knoppitiedoista menee pää pyörälle – hurjaa ajatella, että U-2 koneen nopeus oli pidettävä 20 km/h ikkunassa (ns. coffin corner): lennä hitaammin ja kone sakkaa, lennä nopeammin ja menetät ohjattavuuden!
Kokonaisuutena kirja on todellinen helmi ilmailusta, historiasta, tekniikasta tai sodankäynnistä kiinnostuneille. Kirja imaisee kylmän sodan tunnelmaan ja kykenee kuvaamaan erinomaisesti myös vallinnutta pelon ilmapiiriä. Huh huh mikä opus.
Arvosana: 6/5
