Sarjassamme Joosen kirjastolöydöt luetaan tällä kertaa rohkeaa kolmen kimppaa New Yorkissa. Halun säännöt herätti mielenkiinnon provosoivalla kannella, mutta siihen se sitten jääkin. Kuvittelin saamani pikkutuhmaa kevyttä luettavaa, mutta pieleen meni.
Teksti alkaa ihan mukavasti. Päähenkilö Eve postaa alastonkuvia itsestään nettiin tyttöystävän vessassa ja haaveilee vieraasta viettelijästä. Heteromies lukee ihan mielellään ensimmäiset sivut tyttörakkaudesta sträppäreineen kaikkineen, mutta sitten tulee mahalasku.
Lillian Fishman on tehnyt esikoiskirjassaan hämmentävän taiteellisen valinnan jättämällä lainausmerkit ja ajatusviivat käyttämättä. Miksi? Tulos on katastrofi! Jo kahden henkilön dialogissa on hankalaa pysyä kärryillä, mutta annas olla kun kesken keskustelun paukahtaa takauma päälle… 🙈
Tipahdan totaalisesti kärryiltä aika pian. Tekstiä joutuu tankkaamaan edestakaisin, ja silti lukijan vallitseva olotila tiivistyy kolmeen kirjaimeen WTF. Kun joudun miettimään oliko tässä jo kolmen kimppaa, vai suunnitellaanko vasta, on aika laittaa kirja kiinni.
Tarina tuntui muutenkin kuin lukisi jotain queer-raamattua ja pyörittelen päätäni sen latteuksille: lesbojen ensirakkaus on kuulemma jotain todella vaikeaa, ihan niin kuin heteroilla olisi homma sen selvempää (edes aikuisena). Tai sitten en vaan omassa tasa-arvokuplassani ymmärrä; ehkä tässä olisi pointti jos Fishman olisi syntyjään Alabamasta, mutta kun hän on Montrealista. Joka tapauksessa kirja jää kesken.
Rouva valittelee, ettei hänellä ole oikein mitään kiinnostavaa luettavaa, joten tarjoan kirjaa hänelle. Ilman ennakko-odotuksia hän päätyy samaan tuomioon: huonoa tekstiä. Kirja jää kesken ja tulos on tuplanolla.
Kolmen kimppaa toimii juuri niin hyvin kuin mitä Valcon kuulokkeiden ohjekirja varoittelee voivan tapahtua, jos luurit parittaa kahteen bluetooth -laitteeseen samaan aikaan. Tämä on todella sekavaa, lue siis mieluummin vaikka niitä Valcon käyttöohjeita, siinä nimittäin on paljon viihdyttävämpää lukemistoa.
Arvosana: 0/5
