Mikä avuksi kun John Grishamit on luettu ja oikeussalidraamat noir-henkisten yksityisetsivätarinoiden kera vetävät puoleensa? Scott Turow pelastaa lakikoukeroiden parissa juonittelua kaipaavan, itselleni ensimmäisenä lukuun tarttui kirjailijan toinen teos, Uhreja ei ole (Pleading Guilty, vuodelta 1993).
Päähenkilö ja alkuasetelma ovat mitä kliseisimmät: elämää nähnyt, raitistunut entinen poliisi, joka maineensa menettäneenä asianajotoimiston hylkiönä saa tehtäväkseen etsiä kadonnutta kollegaansa sekä hävinneitä miljoonia dollareita. Juonittelua, uhkapelejä, korruptiota, petoksia ja moraalista kamppailua. Alkuasetelma sekä kirjan jo vuosikymmenten taakse sijoittuva ajankuva hieman epäilytti ja hidasti intoa alkusivuilla, mutta kirjailija onnistui erinomaisesti rakentamaan paitsi mielenkiintoiset henkilöhahmot, myös yllättäviä juonenkäänteitä. Myös tarinan esittämistapa, kertojan nauhalle sanellun monologin puhtaaksikirjoitetut tekstit, oli mielenkiintoinen tyylivalinta, joka rimaa hipoen saa minulta hyväksynnän tämän teoksen osalta.
Scott Turow on 14 teoksellaan kirjailijana merkittävästi vähemmän tuottelias kuin John Grisham yli neljänkymmenen romaanin tuotannollaan. Yhden otoksen perusteella en vielä julista mielipidettäni herrojen paremmuudesta, mutta Scott Turowin tuotanto menee ehdottomasti lukujonoon! Pisteitä rokottavat pienet epäuskottavuudet juonessa ja henkilöhahmoissa sekä tekstin yleinen taso, vaikkakin paikoin osa tekstistä sai aikaan ihailua kirjallisen ilmaisun tasosta.
Arvosana 3,5/5
