Historian lukeminen kannattaa aina. Antiikkia on tullut luettua kohtuu paljon, joten Roomaan perehtyneen Mike Duncanin teos sai odottaa turhan pitkään vuoroaan. Historia toistaa itseään ihan niin kuin minäkin: useaan kertaan ohitettu kirja oli jälleen kerran erinomainen! Pro captu lectoris habent sua fata libelli.
The Storm before the Storm kertoo Rooman tasavallan viimeisistä kuolonkouristuksista ennen yksinvaltaisten keisarien kautta. Kirja kattaa tasavallan suuruuden vuodet lännessä Karthagon ja idässä Kreikan kukistumisesta (molemmat 146 eaa) vuosisadan eteenpäin Julius Caesarin vallankaappaukseen saakka (Rubicon ylitettiin 49 eaa, mutta virallisesti tasavalta lakkasi olemasta vuonna 27 eaa). Vaikka ajanjakso on jollain tasolla tuttu, löytyy tästä uusia näkökulmia ja ajatuksia. Repetitio mater studiorum est.
Rooman monarkia kaatui 509 eaa, mutta tasavallassa pelättiin pitkään yksinvallan paluuta. Tasavallan pysyvyys haluttiin taata minimoimalla vallankaappauksen mahdollisuus jakamalla valta monien käsiin, käytännössä senaatin, kansankokouksen ja virkamiesten välillä. Tasavalta pyörii yllättävän hyvin eikä valtaoikeuksia usein ylitetä ennen kuin päästään kirjan käsittelemään aikakauteen. Taistelu vallasta käy niin kiivaana, että kynnys käyttää väkivalta laskee ja pian päitä alkaa putoilla säännöllisesti. Kun tälle tielle on lähdetty, ei paluuta enää ole ja väkivalta huipentuu Sullan sisällissotaan ja sen jälkeisiin massateloituksiin (joista muuan Julius Caesar vain täpärästi välttyi). Homo homini lupus.
Ihmettelin ennen kirjan avaamista miten tämä muka voi olla ajankohtainen, mutta niin vaan alkoi yhtymäkohtia menneen ja tulevan välillä löytymään. Vallanvaihdon vastustaminen á la Trump & Capitolin valtaus kertoo vallanhimon kasvamisesta samalle sairaalle tasolle kuin mitä Rooman tasavallassa tapahtui. Jotain yhteistä on myös populistien kansankiihotuksessa: niin valtion subventoimaa leipää syöneille roomalaisille kuin nykypäivän laveista sosiaalietuuksia nauttiville väitetään heidän olevan itse asiassa sorrettuja ja oikeutettuja vielä suurempiin tulonsiirtoihin. O tempora, o mores.
Ei tätä voi kuin suositella, koska teos on erinomaisesti kirjoitettu ja vain paranee loppua kohden. Mike Duncan onnistuu esikoiskirjallaan loistavasti ja kykenee keskittymään oleellisiin kohtiin pitäen paremmin jännitystä yllä kuin perusdekkari. Uskon teoksen sopivan myös heille, jotka lukevat vain satunnaisesti historiaa, tai ovat saaneet yläasteella kammon aihetta kohtaan. Tämä ei ole kuivaa arkistokamaa! Ja Mikäli aihe inspiroi ja haluaa lisää, niin silloin kannattaa laittaa kuunteluun Duncanin mainio podcast Rooman historiasta. Quidquid latine sit, altum videtur.
Arvosana: 4/5
