The One Thing

Gary Keller on melkoinen asuntokauppias, sillä hänen franchise-ketjunsa työllistää ällistyttävät 191000 kiinteistövälittäjää. Vaikka Texasissa kaikki onkin suurta, tuntuu mittaluokka kotimaan näkökulmasta järjettömältä. Gary Keller lupaa paljastaa kirjassaan The One Thing menestyksensä syyn ja kertoa kuinka kuka tahansa pystyy kasvattamaan bisneksensä tähän kokoluokkaan.

Venäläisen sanonnan mukaan kahta jänistä jahtaava ei saa kiinni kumpaakaan. Intuitiivisesti olin päätynyt samaan lopputulokseen ja karsinut sekä työprojekteja että vapaa-ajan luottamustoimia isolla kädellä viimeisen viiden vuoden ajan. Odotin kirjan paasaavaan samaa ylipitkässä jenkkimuodossa, mutta yllätyin positiivisesti: kirja onkin tiukaksi tislattu menestyksen resepti. Kunhan tylsistä alkusanoista pääsee ohi, alkaa tapahtua.

Gary Kellerin idea on yksinkertainen. Kannattaa tavoitella jotain suurta, ja tehdä pienin asia joka edistää eniten tavoitteeseen pääsyä. En voi kuin nyökytellä lukiessani, tämä on toimivaa tavaraa.

Kuusi menestyksen estettä

Keller aloittaa jämäkästi listaamalla kuusi pahinta estettä menestyksen tiellä:

1. Kuvitellaan, että on pakko tehdä kaikki mitä kuuluu tehdä tai pyydetään tekemään. Ei tarvitse. Jos haluaa saada aikaan, tehdään vain ne jutut jotka vievät kohti tavoitetta ja sanotaan muille ei. Muista Pareto: tee ensin pienet asiat joilla on iso vaikutus.
2. Multitaskaus. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää: kun tehdään tärkeitä asioita pidetään kännykät ja somet kiinni. Jos yrittää tehdä kahta asiaa samaan aikaan, ei kummastakaan tule hyvää. Toimistollakin voi vaikka varata itselleen neukkarin, jos kollega pyrkii jakamaan viikonlopun kalajuttuja kesken tehokkaan työajan.
3. Myytti kurinalaisesta elämästä (eli kuinka huomisen minä viitsii vaikka tänään ei huvittanut). Kurinalaisuutta tarvitaan vain sen verran, että saa rakennettua itselleen hyvän tavan, jonka jälkeen tekeekin automaattisesti hyviä juttuja. Vuodessa ehtii rakentaa itselleen 6 uutta hyvää tapaa, sillä keskimäärin tavan juurtuminen vie 66 päivää. Muista, että menestys ei ole kaiken tekemistä oikein, vaan oikeiden asioiden tekemistä. Pitää valita hyvät tavat!
4. Itsekurin varaan laskeminen. Itsekuri on katoava luonnonvara eikä sen varaan voi laskea, pikemminkin elämä kannattaa rakentaa niin ettei itsekuria tarvita (tavat ratkaisee). Tärkein asia kannattaa hoitaa aamulla, jolloin vielä jaksaa vastustaa kiusauksia, rakentaa uusia tapoja sekä ajatella pitkäjänteistä hyötyä hetken huuman sijaan. Aamulenkki tai -sali on siksi paras valinta siihen saakka, että liikunnasta tulee tapa jonka väliin jääminen kyrsii; samalla tavoin ikävät asiat kannattaa hoitaa aamulla, jolloin esimerkiksi itsehillintä luonnistuu virkeänä helpoimmin etkä heti hermostu kun kollega alkaa selitellä töppäilyjään.
5. Työn ja perheen tasapaino. Tämä on illuusio. Jos koko ajan vetää balanssissa ei mikään etene! Molempia kannattaa käsitellä erillisinä. Työssä priorisoidaan äärirajoille: fokus on pakko pitää tärkeimmässä asiassa, ja kaikki muu jätetään herran huomaan kehittymään omalla painollaan. Duuni on kumipallo, joka kyllä pomppaa takaisin pudotessaan lattiaan! Siviilielämässä näin ei käy, vaan perhettä, terveyttä ja ystäviä kannattaa ajatella lasipalloina, jotka voivat lattialle pudotessaan hajota. Siksi työn ulkopuolella ei voi vetää pitkää aikaa niin extremenä kuin työssä voi: se mikä työelämässä johtaa menestykseen tarkoittaa ongelmia kotona. Tämä osio lienee haastavin sisäistää.
6. Iso juttu on paha. Peruskoulusta lähtien meitä laitetaan vaatimattomuuden muottiin, ja suomalaiset sanonnat ”kuka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa” aivopesevät meitä kohti keskinkertaisuutta ja matalia tavoitteita. Keller väittää, että vain elämällä isosti voi elämästä todella nauttia, ja totta se on: kun uutta opeteltuaan ja sen eteen ponnisteltuaan saa aikaan jotain mikä alunperin piti epätodennäköisenä, tosiaankin kokee elävänsä tavalla, joka ei peruslaiskasti sluibaillen ole mahdollista. Keller vääntää rautalankaa niin, että tyhmempikin uskoo: kun kopioit mitä menestyneet kaverit tekevät, saat samoja tuloksia. Älä pelkää epäonnistumisia, vaan opi niistä. Jos tavoitteesi on 100, mieti ensin mikä estää samalla vaivalla tekemästä 200? Maailmaa muuten voivat muuttaa vain ihmiset, jotka uskovat voivansa muuttaa maailmaa.

Pelkästään nämä kuusi kohtaa olisivat tehneet kirjasta hyvän, mutta meno vaan kovenee.

Kolme totuutta

Seuraavaksi Keller tarjoilee lukijalle kolme totuutta tiellä menestykseen.

1. Pitää päättää mihin keskittyä. Carnegie keskittyi teräksentuotantoon ja kertoi sille selvän syyn: munat pitää laittaa yhteen koriin, jota sitten ei saa päästää silmistään! Jos hajauttaa tekemisen monelle taholle, hajauttaa myös ajatuksensa. Jotta tietäisi mihin pitää keskittyä, antaa Keller yhden erinomaisen kysymyksen: Minkä yhden asian tekemällä kaikesta muusta tulee helpompaa tai tarpeetonta?
2. Ja tästä kysymyksestä pitää tehdä tapa. Kysymystä kuljetetaan tavoitteesta kohti nykyhetkeä, jolloin lopulta tiedät mikä yksi asia pitää tehdä juuri nyt. Jos esimerkiksi olen priorisoinut asiakastyytyväisyyden tärkeimmäksi asiaksi liiketoiminnan kasvattamisessa, voin kysyä itseltäni:
   Minkä yhden asian tekemällä voin parantaa asiakastyytyväisyyttämme niin, että kaikesta muusta tulee helppoa tai tarpeetonta?
   Ja tähän vastaus voisi olla: Selkeyttämällä myyjien ohjeistusta, jolloin virheet minimoituvat tai katoavat kokonaan.
   Pakko ei ole pysyä työelämässä: Minkä yhden asian tekemällä voin nopeimmin kuitata touhutonnin luottokorttilaskulta niin, että kaikesta muusta tulee helppoa tai tarpeetonta? Myyn moottoripyörän jolla ajoin viime kesänä kaksi kertaa (yhteensä 137 km), jolloin samalla pääsen paineesta ”käydä ajelulla kun minulla kerran prätkä on”, säästään vakuutusmaksuissa ja vapautan tilaa autotalliin sekä vaatekaappiin (myyn prätkävaatteet).
   Minkä yhden asian tekemällä voin parhaiten parantaa parisuhteen tilaa niin, että kaikesta muusta tulee helppoa tai tarpeetonta?
   Minkä yhden asian tekemällä voin parhaiten kohentaa asiaa X, että kaikesta muusta tulee helppoa tai tarpeetonta?
   Kun olet päättänyt mikä tärkein asia on, et sillä saralla tee yhtään mitään muuta ennen kuin se yksi asia on tehty. Ensin myydään prätkä ja sitten vasta aletaan pohtia pitäisikö varata kirpparipöytä, vaikka ei millään jaksaisi kaivaa moottoripyörää esiin kaiken muun roinan alta kuvattavaksi.
   Yksi asia luonnollisesti jaetaan työkavereille, pomolle, alaisille, perheenjäsenille ja ystäville, jotta kaikki tietävät mitä teet.
3. Menestys riippuu siitä, kuinka hyviä kysymyksiä osaa esittää. Vain hyviin kysymysiin voi löytää hyviä vastauksia. Epämääräisiä kysymyksiä pallottelemalla ei seuraa mitään hyvää: miten kasvatan myyntiä 10% on huono kysymys, koska tulos jää normaalin vaihtelun alle, eikä kysymys miten tuplaan myynnin ole sen parempi, koska sekin toteutuu sekin kunhan inflaatio jyllää tarpeeksi pitkään. Hyvä kysymys sen sijaan asettaa ison tavoitteen ja määrittää aikarajan; ”kuinka tuplaan myynnin puolessa vuodessa” on hyvä ja iso kysymys. Tuplaaminen ei onnistuu tuurilla ja puoli vuotta on lyhyt aika – kun löydät tähän hyvän vastauksen, alat olla menestyksen jäljillä! Hyvä vastaus vaatii yleensä muilta oppimista (joku on salettiin tehnyt saman aiemmin) ja uusien tapojen omaksumista (maratonia ei juosta samoin eväin mitä vitosen lenkkiä).

Näiden perusasioiden jälkeen Keller pääsee itse pihviin, eli kuinka itsestään saa irti poikkeuksellisia tuloksia.

Poikkeukselliset tulokset

Kellerin mukaan näemme kyllä ympärillämme tuottavuutta ja tuloksia, mutta emme ymmärrä miten se rakentuu. Tuottavuus (ja tulokset) ovat vain jäävuoren huippu; emme näe sen alla olevaa prioriteettia ja tarkoitusta. Keller väittää, että tehokkaassa organisaatiossa ei voi olla kuin tuottavia henkilöitä, mutta en niele tätä purematta muistaessani Deming-laatukoulutuksen opin, jonka mukaan erinomainen prosessi mahdollistaa huipputulokset tavallisille ihmisille. Siis Demingin tehokkaat prosessit ja Kellerin peräänkuuluttama selkeä prioriteetti lienevät yksi ja sama asia eri kulmista tarkasteltuna: kun tavalliset ihmiset pakotetaan toimimaan prioriteetin mukaan, se väistämättä johtaa siihen, että organisaatiosta tulee tuottava ja tehokas.

Keller ehdottaa onnellisuuden syntyvän matkalla kohti täyttymystä. Töissä siis on kivaa, kun tekee ja tavoittelee jotain merkityksellistä. Kun tietää, mikä on oma juttu, on aamulla kiva nousta ylös. ”Big Why” tekee elämästä jännittävää ja merkityksellistä; jos ei tiedä mitä haluaa, ei myöskään tiedä mikä riittää. Elämän tarkoituksen löytäminen voi kuulostaa vaikeammalta mitä se itse asiassa onkaan; jos ei tiedä mitä haluaa kannattaa kokeilla jotain mikä ei ainakaan kyrsi, ja tehdä enemmän jos osoittautuu mukavaksi. Ja mieltä saa aina muuttaa.

Liisa kohtasi Ihmemaassa Irvikissan, ja kysyi siltä minne hänen kannattaa mennä. Irvikissa kysyi minne Liisa halusi päästä, johon Liisa vastasi ettei sillä nyt niin väliä ole. Silloin ei ole väliä mihin suuntaan kulkee, totesi Irvikissa erinomaisessa keskustelussa.

Tarkoituksella ei ole väliä, jos ei aseta tavoitetta. Tuloksia syntyy, kun pureskelee ison tavoitteen pienemmäksi: 10 vuoden päästä haluan asian X tapahtuvan. Jotta pääsen siihen, tärkein tavoite 5v päästä on y. Tärkein yksittäinen asia joka vuoden päästä vie tätä kohti on Z. Näin kuljetaan koko ajan lähemmäs tätä päivää palastellen isoa tavoittaa helpommin lähestyttäväksi. Lopulta päästään nykyhetkeen saakka, ja havaitaan, että asia Y on tärkein asia jonka voi tehdä juuri nyt. Nerokasta!

Aikaa ainoalle asialle

Keller saa myös varsinaisen tekemisen kuulostamaan helpolta. Poikkeuksellisiin tuloksiin päästään silloin, kun tekee oleellisia juttuja kunnolla silloin kun on tekemisen aika. Aikaa tekemiselle saadaan varaamalla sitä – vähintään 4 tuntia päivittäin siten, ettei kukaan häiritse. Itse olen ilmoittanut duunissa olevani tavoitettavissa kello 11 jälkeen, mutta päätin kirjan luettuani pitää tiukemmin kiinni periaatteesta (en oikeasti katso puhelinta tai meilejä) sekä pidentää aikaa aina klo 13 saakka, jotta ehdin myös syödä lounaan rauhassa, jolloin iltapäivän säädöt on helpompi kohdata vatsa täynnä.

Minun on helppo uskoa metodin toimivan. Parkinsonin lain mukaan työ täyttää aina kaiken sille varatun ajan, ja olen havainnut ehtiväni kyllä tehdä kaiken tärkeän kiirehtiessäni aurinkoisina lopputalven päivinä rankametsälle. Varsinkin ajatustyössä on turha mitata toimistolla käytettyä aikaa.

Keller käskee myös varaamaan aikaa lomalla. Itse asiassa kalenterin täyttämisen pitäisi alkaa lomista, jotka laitetaan kalenteriin ennen töitä varmistamaan riittävä lepo ja rentoutuminen, jotta jaksaa ponnistella kohti tavoitetta. Tämäkin tuntui intuitiivisesti väärältä tavalta, mutta pysähtyessä pohtimaan asiaa, huomaan järjestyksen oikeaksi: työ täyttää aina kaikki viikot, eikä seuraavan kahden viikon aikana ole koskaan aikaa pitkälle viikonlopulle – ellei sitä laita ajoissa kalenteriin. Kuukauden etätyövaraus ei muuten ole vielä kertaakaan vienyt työtilaisuuksia, vaan myyntikoulutukset on saatu soviteltua muihin ajankohtiin (perustyöni on paikkariippumatonta). Asiakkaat myös kokevat aikasi arvokkaammaksi, kun sitä on tarjolla rajallinen määrä.

Kolmas aikablokki kalenterissa on suunnittelu. Vartti tulevan viikon suunnitteluun vähentää yllätyksiä ja säätöä 95%. Tulevan viikon suunnittelu jo sunnuntaina on parhaita tapoja mitä minulla on. Keller ohjeistaa arvioimaan ja suunnittelemaan viikottain myös kuukausi- ja vuositason tavoitteiden etenemistä. Kokeilen.

Luulen Kellerin metodin kuulostavan monista mahdottomalta, ja kieltämättä se on vastoin yleisiä työelämän käytäntöjä. Olen havainnut, ettei alaisilla silti ole ongelmaa vaikka aamupäivän ajan joutuukin pärjäämään omillaan, ja pikemminkin se on lisännyt oma-aloitteisuutta sekä ennakointia. Kannustan jokaista kokeilemaan ja puolustamaan työrauhaansa turhilta palavereilta ja keskeytyksiltä. Jos pomo on pöhkö, kokeile vaikka salaa: saat salettiin anteeksi kun tulokset alkavat puhua puolestaan!

Puolusta työrauhaasi

Työrauhan puolustamiseksi Keller listaa muutaman mainion vinkin:

• Rakenna bunkkeri jossa saat olla rauhassa. Laita toimiston ovi kiinni ja oveen lappu ”ei saa häiritä”. Tai varaa itsellesi neukkari. Karkaa kahvilaan tekemään työ.
• Varastoi evästä bunkkeriisi. Viaton reissu kahviautomaatille voi eskaloitua kolmen vartin höpöttelyksi.
• Raivaa miinakenttä. Sulje kännykkä, sähköposti, somet ja turhat nettiselaimen välilehdet. Dan Heath kertoo hommanneensa kirjoitushetkiä varten vanhan läppärin, josta sitten poisti wlan-ajurit jonka jälkeen kahvilassa sai rauhassa kirjoitella!
• Värvää tukijoukkoja. Kerro ihmisille mitä tavoittelet ja miksi sinua ei saa häiritä tiettynä aikana. Kyllä, tämä on ihmisille OK, vaikka vaatiikin muistuttelua.

Kolme asiaa joihin on pakko sitoutua

Seuraavaksi Keller kertoo kolmesta asiasta joihin on syytä sitoutua.

1. Sitoudu Mestarin mielenlaatuun. Koskaan ei tule valmista, aina on uutta opittavaa. 
2. Tee asioita jotka eivät suju luonnostaan. Kun asiat pitäisi tehdä paremmin kuin mihin kyvyt luonnostaan riittävät, pohditaan haastetta aiemmin opittujen fokusoivien kysymysten kautta. Katosta on mentävä läpi.
3. Ota vastuu. Älä uhriudu, vaan valitse aktiivinen ote vastoinkäymisiin. Todellisuus ei saa pelottaa, vaan faktojen toteamisen jälkeen aletaan duuniin ja taklataan tilanne niin hyvin kuin mahdollista. Maailma ei ole reilu, mutta se ei ole syy olla parantamatta omaa tilannetta.

Ja näihin kolmeen on helpompi sitoutua, kun hommaa itselleen valmentajan. Sparrailukaverikin auttaa.

Neljä varasta

Gary Keller päättää kirjan neljään varkaaseen, jotka voivat huomaamatta romuttaa tulokset.

1. Kyvyttömyys sanoa ei. Kun sanot joo jollekin jutulle joka ei liity millään lailla tavoitteisiisi (eikä pahimmillaan edes ole kiva juttu) sanot silloin ei prioriteetillesi. Moni ei kehtaa kieltäytyä kun pyydetään tekemään kollegankin työt tai siivoamaan tienvarsia joka viikonloppu jotta lapsen joukkue saa kaikki kolme euroa (miksei tilisiirto käy?). Kaikkia ei voi miellyttää, joten sano ei aikasyöpöille. Tätä kannattaa harjoitella, mitään perusteluja ei edes tarvita.
   Ehditkö tehdä tämän pikku jutun? En ehdi, sori.
   Sano kyllä vain niille pyynnöille, jotka linkittyvät suoraan tavoitteisiisi.
   
2. Kaaoksen pelko. Kun priorisoi, kärsivät muuta osa-alueet väistämättä. Deal with it!
   Huom! Kun etenet kohti tavoitetta, sinulle avautuu uusia mahdollisuuksia vähentää kaaosta, mutta siitä ei milloinkaan pääse eroon kokonaan. Mitä suuremman osan elämästäsi haluat pitää järjestyksessä, sitä pienempää elämää täytyy elää.
3. Huonot elämäntavat. Poikkeukselliset tulokset vaativat terveen mielen ja kehon. Vaikka kuinka pohdin, en keksinyt yhtä ainutta alansa huippua, joka olisi kehnossa kunnossa, koska määräänsä enempää ei voi tehdä levon ja terveyden kustannuksella. Fyysinen kunto on tie henkiseen hyvinvointiin, eikä unohtaa sovi myöskään ihmissuhteita. Keller on huomannut saman minkä minä: kun aamulla liikkuu, menee loppupäivä samoilla höyryillä. Endorfiinit muuten menevät ”hukkaan” jos liikkuu vasta illalla.
4. Ympäristö ei tue tavoitteita. Ympärille kannattaa kerätä rötvääjien sijaan tekijöitä, joiden kanssa voi sparrata ja joilta saa tukea omalle tekemiselle. Ja jos aikoo matkata kauas, kannattaa lähteä porukassa. Työskentely kannattaa tehdä paikassa, jossa ei ole häiriöitä. Etätyö auringossa on itselle kriittinen juttu, koska muuten kone hyytyy marraskuun pimeyteen.

Ja kuin tilauksesta sähköpostiin kolahti James Clearin uutiskirje, jossa yhdisteltiin edellisen kappaleen mestariutta ja tavoitteita tukevaa ympäristöä. Clear linkittää mestarituteen myös oman ympäristön muokkaamisen; siis on kunkin omalla vastuulla luoda olosuhteet jotka mahdollistavat kehittymisen ja sitä kautta menestyksen.

The one thing

Kirjan lopussa olo on epätodellinen. Mitä minä juuri luin? Miksei kaikki ole jo ottaneet näitä oppeja käyttöön? Miksei tällaista asiaa käydä läpi jo koulussa, vaan siellä keskitytään oman jutun löytämisen sijaan tasapäistämään kaikki?

The one thing menee heittämällä ykköseksi listalla minkä bisneskirjan lukisit jos voisit lukea vain yhden? Jippo tosin on siinä, että kun sisäisää Gary Kellerin metodin, lukee väkisin muutakin! Eikä tämän kirjan käyttö – tietenkään – rajoitu bisnekseen, koska voihan tätä soveltaa mihin tahansa henkisestä kasvusta painonpudotuksen kautta ihmissuhteisiin. Tai vaikka oman puutarhan saa saletisti kuntoon ja naapurit kateellisiksi kun lukee tämän ja vie opit käytäntöön. 

Yhteenvetona ei voi kuin nostaa hattua Gary Kellerille. Asiaa on mahdutettu kompaktiin, vain reilun 200 sivun pakettiin enemmän kuin toivoa sopii. Lasken kirjanneeni itselleni viisi eri listausta, joista jokainen on sisällöltään niin oleellinen ja hyvin kiteytetty, että niistä yksikin riittäisi jo hyvän kirjan sisällöksi. En liioittele väittäessäni tässä kirjassa olevan tavaraa vähintään viisinkertaisesti todella hyvään kirjaan verrattuna.

Mietin, kuinka hyödyllistä olisi ollut lukea kirja jo kymmenen vuotta sitten (jos se olisi ollut mahdollista 2019 julkaistulle teokselle), mutta olisinko silloin ymmärtänyt sen tärkeyden? Suurin osa aiheista ja vinkeistä soittaa jo kelloja, koska olen asiaan jo törmännyt muissa kirjoissa (tai oppinut kantapään kautta), joten juuri nyt olen sopivan vastaanottavalla mielellä – osa jutuista olisi varmasti aiheuttanut epäilyä 10 vuotta tai vielä 5 vuotta sitten. En voi kuin kannustaa antamaan kirjalle mahdollisuuden ja kokeilla mitä sen vinkit saavat aikaan omassa elämässä.

The on thing on saatavilla vain englanniksi, mutta sen ei kannata antaa häiritä. Kieli on yksinkertaista Teksasin punaniskaenglantia, joten kannattaa kokeilla vaikkei yleensä englanninkielistä kirjallisuutta lukisikaan. Uskon, että ohjeet ovat niin selkeät, että näillä kuka vaan onnistuu. Laita kirjan tilaaminen prioriteetiksi!

Arvosana: 5+/5