Juan Nepomuceno Carlos Pérez Rulfo Vizcaíno, eli kavereiden kesken Juan Rulfo, on meksikolaiskirjailija, jota pidetään mestarina ällistyttävän pienen tuotannon perusteella. Siltala on sopivasti yhdistänyt Tasanko Liekeissä -novellikokoelman ja klassikkostatuksesta nauttivan Pedro Paramon samoihin kansiin, joten valtaosan Rulfon tuotannosta voi lukea yhdeltä istumalta.
Tasanko liekeissä / Pedro Paramo alkaa suomentaja Tarja Roinilan hehkutuksella. Ihmettelen, miksi kääntäjä suhtautuu tekstiin jonain elämää suurempana, ja epäilee kykeneekö hän teoksen suomentamaan? Pohdin miksi Rulfoa pidetään niin merkittävänä; jopa pelätään? Alustus itsessään on kiinnostava avatessaan suomennosprosessia ja valottaa sopivasti tekstiä kuitenkaan paljastamatta liikaa.
Tasanko liekeissä on erinomainen. Meksikon köyhän maaseudun menneisyyteen sijoittuvat tarinat ovat realistisen rankkoja riipaisivine ihmiskohtaloineen. Teksti on kaunista ja soljuu miellyttävästi eteenpäin tuoden vastapainoa karuille tapahtumille. Erinomaista!
Pedro Paramo on sen sijaan karmea sekametelisoppa, joka ei aukea toisella ja tuskin kolmannellakaan lukukerralla. Juoni pomppii ajassa ja paikassa, eikä tilannetta helpota se, että kertojakin vaihtuu. Toteutus on hirveä: jos tästä haluaa saada tolkkua, on henkilöt ja tapahtumat kirjattava paperille, ja yritettävä kasata palapeli – ja tietysti ilman tietoa mitä palapelin pitäisi lopulta esittää.
Pedro Paramo on yksittäisiin hienoihin vaatekappaleisiin pukeutunut herrasmies, joka kaikesta yrityksestä huolimatta näyttää hassulta. Teos tuntuu keinotekoisen vaikealta, ikään kuin se olisi kohderyhmänä olisivat toiset kirjailijat, eikä suuri yleisö – tai edes kokeneet lukijat. En ymmärrä mitä tällä haetaan: minusta hyvästä kirjasta täytyy saada jotain irti jo ensimmäisellä lukukerralla, vaikka opus antaisikin lisää syvyyttä seuraaville lukukerroilla. Puolenkymmentä lukukertaa vaativa teos on yksinkertaisesti typerä idea.
Tutkin Rulfon taustoja ja yllätyn, kun näiden kahden 50-luvun alussa julkaistun teoksen jälkeen saatiin odottaa 25 vuotta seuraavaa tarinaa (El Gallo de oro, ei suomennettu). Tässä välissä Rulfo työsti kolmea kirja-aihiota, joista yhdestäkään ei tullut mitään (olikohan hakusessa vielä hankalampi rakenne?). Ihmettelen vielä enemmän Rulfon nauttimaa asemaa, koska todellinen mestari saa työnsä valmiiksi.
Lukukokemus on koomisen kaksijakoinen. Novellikokoelma on loistava lukunautinto, jossa ei ole heikkoja lenkkejä. Pedro Paramo sen sijaan on yksinkertaisesti surkea, eikä toimi siinä tarkoituksessa missä kirjan yleisesti odotetaan toimivan.
Arvosanat:
Tasanko liekeissä: 5/5
Pedro Paramo: 0/5
