Vaimo oli viikonloppureissussa ystävänsä kanssa ja bongasi Björn Wahlroosin elämäkerran kakkososan kaupassa. Hän muisti minun Nallen kirjoista pitäneen ja mietti sen ostamista lahjaksi – ystävä vielä muistutti lähestyvästä isänpäivästä. Vaimo kuitenkin päätti odottaa ja ostaa kirjan vasta 1-2 päivää ennen, mikä oli viisas valinta – kotiin tullessaan hän tarkkasilmäisenä bongasi kirjanmerkin puoliväliin luetussa uutuudessa. Olin – tietenkin – jo ehtinyt hankkia kirjan käsiini.
Wahlroosin elämäkerran toinen osa kattaa vain reilun vuosikymmenen (1992-2001) hänen elämästään, mutta tapahtumista ei silti ole pulaa. 1990-luku alkaa Mandatumin perustamisesta, jatkuu Interbank-fuusiolla ja päättyy siihen, kun Sampo ostaa Mandatumin ja istuttaa Wahlroosin johtajakseen. Sillä välillä Nalle sekaantuu kymmeniin mielenkiintoisiin yritysjärjestelyihin, joista kaikista tuskin edes kerrotaan kirjassa.
Kirja on erittäin mielenkiintoinen katsaus historiaan. Muistan suurimman osan tapahtumista hämärästi, ja vaikka en voi sanoa seuranneeni vielä 90-luvulla talouden tapahtumia kovinkaan tarkasti, niin yritysjohtajat ja poliitikot ovat kuitenkin nimiltä tuttuja. Yritysjärjestelyistä on viihdyttävää lukea ja etenkin valtionyhtiöiden purkaminen kujalla olevien poliitikkojen häärätessä ympärillä on suorastaan kaoottista komediaa.
Päällimmäisenä mieleen jää huikea määrä hyvää onnea: Wahlroos onnistuu perustamaan Mandatumin Yhdyspankin rahoilla juuri silloin, kun markkinat avautuvat ja investointipankin palveluille on kysyntää oikeastaan ensimmäistä kertaa. Wahlroos kuitenkin itse lisää onnen mahdollisuutta tunnistamalla kaupanpaikkoja sekä heittämällä rohkeasti ilmoille joskus hullunkin kuuloisia ideoita. Kun kilpailua ei muutamaan vuoteen oikeastaan ole, pääsee Mandatum hääräämään kukkona tunkiolla mikä mahdollistaa mukavan tilin Nallelle ja tietysti muillekin partnereille. Mieleen jäi yhtiön tiedote, jossa kerrottiin liikevaihdon olleen 55 miljoonaa ja tuloksen hieman pienempi. Kate on ollut kohdillaan, mutta onko se väärin, jos asiakas maksaa miljoonan tienatessaan kymmenen?
Wahlroos kuvailee henkilöitä varsin suorasukaisesti ja kuvia kumartelematta. Poliitikot saavat lähinnä huutia, ja tapa jolla Nalle alleviivaa etenkin vasemmiston hönöilyä saa hymyn nousemaan suupieliin. Kirja vahvistaa käsitystäni siitä, ettei suurin osa poliitikoista ymmärrä taloudesta hölkäsen pöläystä, eikä heitä oikeastaan kiinnosta kuin oma etunsa. Nalle havainnollista esimerkillisellä tavalla holtitonta rahankäyttöä, esim. laskiessaan jonkun saaristolossin hintalapuksi 300 000 euroa per vakituinen asukas.
Esimerkkinä virkamiesten ja poliitikkojen typeryydestä, lyhytnäköisyydestä ja vastuun välttelystä täytyy nostaa esiin käräjöinti Interbankin mahdollisesta osallisuudesta Kari Uotin veronkiertotapaukseen. Ennen Mandatum-fuusiota valtio ei viitsinyt haastaa konkurssikypsää pankkia oikeuteen tietäessään, ettei siellä kuitenkaan rahaa ole. Toisaalta kukaan ei halua antaa vapautusta syytteistä mahdolliselle uudelle omistajalle kuin niin epämääräisin sanamuodoin, että irtopisteitä keräävä poliitikko kyllä pystyy sen kiertämään. Mandatumin jo yhdistyttyä Sampoon (jossa valtio on suurin omistaja) asia lopulta etenee käräjille, ja niin vain valtio maksaa valtioyhtiölle vahingonkorvauksia. ARGH! Tätä lukiessa tuoreet uutiset siitä, että valtionvarainministeriössä on korkosuojattu valtiolainoja negatiivisilta koroilta(!) eivät oikeastaan yllätä: me vaan tehdään ohjeen mukaan eikä ajatella.
Wahlroos kertoo rivien välissä tunnistaneensa ja hyödyntäneensä poliitikkojen ja osuuskuntaväen hölmöilyä, toisin kuin vaikka Kari Stadigh jolle ihmisten epärationaalinen toiminta oli mahdotonta ymmärtää. Ilmeisesti mies on kohtuullisen hyvä ihmistuntija tai sitten vain oppinut sellaiseksi. Ominaisuutta ei voi olla hieman kadehtimatta, samoin kuin ilmiömäistä kykyä verkostoitua ihmisten kanssa. Hemmetti, miksen ole saanut suomenruotsalaista kasvatusta tai mennyt Kauppakorkean sijaan Hankenille?
Miehestä ollaan julkisuudessa montaa mieltä. Minulle kirja piirtää kuvaa kovasti työtä painaneesta ja onnekkaasta kaverista, jota ei oikeastaan kannata kadehtia kun pohtii mikä työmäärä takana on. Päivät ovat olleet pitkiä ja usein lomamatka on katkennut puhelinneuvotteluun tai pikaiseen piipahdukseen kotimaassa jonkun palaverin painaessa päälle. Investointipankkiiri ei vaan voi laittaa puhelinta kiinni työpäivän jälkeen.
Kirja vie mennessään ja värikäs tyyli saa hymyn suupieliin. Wahlroos-faneille tämä on pakko-ostos, mutta jos herran kirjat ovat vielä vieraita, kannattaa aloittaa kuitenkin ykkösosasta joka tavallaan on helpommin lähestyttävä. Suosittelen kaikille historiasta, taloudesta ja makoisista kaskuista kiinnostuneille.
Arvosana: 5-/5
