William Gibsonin Neurovelho vuodelta 1984 on yksi scifin klassikoista. Teos aloitti cyberpunk-genren ja voitti aikoinaan kaikki mahdolliset palkinnot. Herran tuoreempi teos Virtuaalivalo (1993) ei aikanaan vakuuttanut, joten tämä on sen vuoksi jäänyt lukematta. Virhe!
Neurovelho nimittäin imaisee mukaansa heti alusta alkaen. Päähenkilö Henry Case on entinen datacowboy, jonka hermosto on tuhottu kostoksi työnantajalta varastamisesta. Tarinan alkaessa itsetuhoinen Case oleilee Japanissa rahoittaen päihteidentäytteisen elämällä pikkurötöksillä. Haaveet paranemisesta tuntuvat koko ajan kaukaisemmilta.
Caselle kuitenkin tehdään tarjous josta hän ei voi kieltäytyä: hänen hermostonsa korjataan, mikäli hän suostuu tehtävään kyberavaruudessa. Kaveriksi lyöttäytyy reaalimaailmassa naissamurai Molly ja kyberavaruuden puolella Casen entisen opettajan Suoraviiva-Dixien tallenne. Kiehtova kolmikko!
Tarina etenee vauhdikkaasti eri puolilla maailmaa ja tietysti kyberavaruudessa. Mukaan liittyy sekalainen seurakunta kuolemattomuutta tavoittelevia eksentrisiä miljardöörejä, tekoälyjä, teköälyjä valvovia viranomaisia, narkkareita, kylmän sodan veteraaneja, yakuzan miehiä, implanteillaan todellisentuntuisia hologrammeja tuottavia psykopaatteja ja ties mitä muuta metkaa. Hiljaista hetkeä ei ole, vaan tarina jyskyttää eteenpäin vastustamattomalla voimalla.
Neurovelho on ansainnut klassikkostatuksensa. Gibsonin luoma maailma on vielä neljän vuosikymmenen jälkeenkin uskottava, jopa tuoreen tuntuinen. Tarina on toimiva ja koukuttava, joten ei tästä voi antaa kuin täydet pisteet.
Arvosana: 5/5
