Arturo Perez-Reverten vuonna 2004 kirjoittama Merikartta on odottanut uusintalukua jo pitkään. Kirja pääsi lopulta lukujonon piikkipaikalle hakiessani lisäfiilistä tulevaa Cartagenaan visiittiä varten. Kirjailija itse on kotoisin tästä alunperin Hasdubralin (270-221 eaa) perustamasta kaupungista, jonne hän on sijoittanut osan Merikartan tapahtumista. Sen lisäksi tarina kuljettaa lukijan mm. Barcelonaan, Madridiin ja Cadiziin.
Tarinan polttopisteessä on ikävässä haverissa perämiehenpaperit menettänyt Coy. Sankarimme vierailee ajankulukseen meriaiheisessa huutokaupassa, jossa kovimmat kilpahuudot kerää mystinen merikartta. Voittohuudon esittää tumma kaunotar Tanger Soto, jonka helposti pikaistuva Coy onnistuu pelastamaan pulasta heti huutokaupan päätyttyä. Yhdessä kaksikko lähtee etsimään aarretta, ja Coy – tietenkin – rakastuu sankarittareen palavasti.
Perez-Reverte esittää ihan kohtuullisen tarinan, jonka taustoitus on suorastaan kiitettävää. Merillä navigoinnin vaikeudet ja varsinkin meridiaanien tulkinnanvaraisuus esitetään erittäin mukaansatempaavalla tavalla. Uteliaana jatkan asioiden ihmettelyä netin puolella ja opin, että vielä 1800-luvulla Suomessa ilmoitettiin Helsingin sijainti suhteessa Ferron (nykyinen El Hierro Teneriffalla) tai Pultavan (Pietarissa) meridiaaniin. Ja jopa suihkukoneiden sijainti määritettiin varmuuden vuoksi myös tähdistä vielä 70-luvulla!
Kiinnostavien meriaiheiden lisäksi kirja esittelee Espanjan historiaa ja mm. jesuiittojen toimintaa yhdistellen faktaa fiktioon Perez-Revertelle tyypillisellä tavalla. Henkilöhahmoja on vähänlaisesti, joten minäkin pysyn kärryillä. Henkilöt ovat kaikessa stereotyyppisyydessään hauskoja; etenkin argentiinalainen ex-sotilas ja kiduttaja on melkoinen pahis.
Coyn merimiestuttujen persoonat ja touhut maissa on esitetty mehevästi. Arki merellä on raakaa; on pelottavaa hoksata, ettei halpisvarustamon rahtilaivalla jakseta kiinnostua turvallisuudesta tai siitä kuinka monen pienemmän veneen yli ajetaan. Kuvailu on kiehtovaa.
Juoni ei ole parasta Perez-Reverteä. Tarina onnistuu olemaan välillä lattea ja ennalta-arvattava, mutta joissain kohdin oudosti poukkoileva ja epäuskottava. Ei tämä huono suoritus ole, vaan kyse on pikemminkin siitä, että herran muut teokset ovat vielä parempia. Kannattaa sekä lukea kirja että vierailla Uudessa Karthagossa.
Arvosana: 4+/5
