John Locke (1632-1704) oli yksi valistusajan ja klassisen liberalismin tärkeimmistä filosofeista, jonka kirjoitukset vaikuttivat Amerikan vallankumoukseen, itsenäisyysjulistukseen ja Yhdysvaltain perustuslakiin. Kuinka hyvin tekstit ovat kestäneet aikaa?
Tutkielma hallitusvallasta
Locke aloittaa tutkielmansa (1689) kuvailemalla luonnontilaa. Siinä ihmiset ovat vapaita ja tasa-arvoisia. Luonnontilan käyttäytymiskoodisto perustuu järkeen ja tähän vedoten tila vaatii ihmisiä olemaan vahingoittamatta toisia. Jos joku loukkaa toisen oikeuksia, kuten omaisuutta, syntyy näiden ihmisten välille sotaan verrattavissa oleva tila.
Locken mukaan omaisuus syntyy yksilön työn kautta. Joutomaahan syntyy omistusoikeus, kun siitä jalostetaan työnteolla jotain arvokasta. Yhteiskuntasopimus taas syntyy, kun ihmiset siirtyvät luonnontilasta yhteiskuntaan tekemällä keskenään sopimuksen saadakseen keskinäisen turvan ja luopuakseen osasta luonnollisista oikeuksistaan. Tämä sopimus muodostaa hallituksen pohjan ja se oikeuttaa mm. verotuksen.
Hallituksen tehtävä on suojella yksilön koskemattomuutta ja omistusoikeuksia. Jos hallitus ei toimi kansan eduksi, on sillä oikeus kapinoida ja vaihtaa hallitus. Locke painotti myös vallan rajoittamista ja sen jakamista mm. lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaan.
Teksti on helppolukuista, mutta osa Locken järkeilyistä ja perusteluista meni minulta yli hilseen. Onko kirjalla relevanssia vuonna 2023? Suosittelen yhteiskuntateoriasta tai klassisen liberalismin perusteista kiinnostuneille. Muiden ei kannata vaivautua.
Muutamia mietteitä kasvatuksesta
Locke kirjoitti teoksen vuonna 1693, ja lukemani painos on suomennettu vuonna 1914. Lähdin tutustumaan kirjastosta löytämääni kirjaan ajatuksella, että katsotaanpa nopeasti, ovatko kirjassa kuvatut kasvatusmetodit auttamattomasti vanhentuneita.
Kun tottui kirjoitustyyliin, jossa yksi virke saattaa venyä lähes sivun mittaiseksi ja kappalejakoja ei ole tuhlailtu, kiinnostus alkoi vähitellen herätä. Kirja on täynnä konkreettisia ja edelleen järkeenkäypiä ohjeita kasvatukseen. Locke suosittelee rankaisujen sijaan palkintojen käyttämistä ja neuvoo, että lapsille pitäisi antaa vapautta tehdä valintoja ja ruokkia heidän luonnollista uteliaisuuttaan ja mielikuvitustaan. Pakkopullaa ei lapsille tulisi tuputtaa.
Locke korostaa, että kasvatuksen päämääränä ei tulisi olla vain tiedon siirtäminen, vaan ennen kaikkea moraalin ja käytöksen opettaminen. Hän kritisoi koulujärjestelmää siitä, että se keskittyy opettamaan ”rikkiviisaita” asioita järjestelmää itseään varten, eikä niinkään elämää varten. Saman huomion teki jo Seneca: ”Emme opiskele elämää varten, vaan koulua varten” (non vitae, sed scholae discimus). Onko mikään todella muuttunut?
Kirja on aikakaudelta, kun suomentajat olivat professoreja ja suomennukset elämäntöitä. Teos sisältää suomentaja ja professori J.V. Lehtosen (1883-1948) erinomaisen johdannon ja kokonaiset 193 akateemikon lisäämään selitystä ja huomautusta. Huikeaa. Tällaiseen sivistämiseen ei tekoäly kykene. Koska Muutamia mietteitä kasvatuksesta pohjautuu Locken jo aiemmin kehittämään tietoteoriaan, herätti kirja mielenkiinnon tutustua seuraavaksi edelleen yliopistomaailmassa vaikutusvaltaiseen teokseen ”Tutkielma inhimillisestä ymmärryksestä”, joka käsittelee inhimillisen tietämyksen ja ymmärryksen perusteita.