History of God on kattava tietopaketti, jossa käydään perinpohjaisesti läpi uskontojen kehitys ja niiden tulkintaan vaikuttaneet henkilöt ajatuksineen. Tämä ei todellakaan ole rentoa lomalukemista (vei kalenteriaikaa useamman kuukauden), mutta palkitsee lukijansa rakentamalla kattavan esityksen länsimaiden maailmankuvaan eniten vaikuttaneista uskonnoista. Jos abrahamilaisten uskontojen historia kiinnostaa, niin yksi kirja riittää!
Kirjoittaja Karen Armstrong on entinen nunna, joka luopui luostarielämästä ja väittää kokeneensa sen aikana henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Myös hänen tohtorinväitöskirjansa hylättiin hänen mielestään aiheettomasti, ja edelleen myös hänen tuotantonsa jakaa mielipiteitä (kuten uskonnolliset kirjat väkisin tekevät). Riippumatta mitä mieltä itse kirjailijasta on, niin itse opus sisältää hurjaan määrän tietoa. Yksityiskohtien häkellyttävä määrä tekee toisaalta kirjasta raskassoutuisen, koska asiaan perehtymätön joutuu jatkuvasti kertaamaan että kukas tämä viitattu marokkolainen filosofi nyt olikaan.
Alunperin jumalat olivat kuin ihmisiä tapoineen ja motiiveineen. Ajatusta kaiken synnystä ei pidetty kovin oleellisena, ja tarinat maailman luomisesta olivat lapsenomaisia. Jumalia oli joka puolella, joka seudulla omansa. Abrahamilaiset uskonnot kehittyivät ajanlaskun alkaessa kohti kaikkitietävää ja kaikkivaltiasta jumalaa, joita onkin monien sijaan vain yksi ja ainoa. Aasiassa mentiin toiseen suuntaan: buddhalaisuuden ytimessä on nirvanan eli valaistumisen tavoittelu, jonka saavuttaessaan ihminen katkaisee uudelleensyntymän kierron nousten kaiken, siis myös jumalien, yläpuolelle.
Vanhan testamentin tarina ei ole sama mitä uskonnontunnilla kerrottiin. Esimerkiksi juutalaisuuden nykymuotoinen jumalkäsitys yhdestä ainoasta jumalasta on tuore, vain hivenen kristinuskoa vanhempi. Alun perin Jahve oli vain yksi jumala monien muiden joukossa, ja esimerkiksi Abrahamin jumala oli kopio babylonialaisten El-jumalasta nimeä myöten. Juutalaiset palvoivat ajan tyyliin monia muitakin jumalia, koska joka seudulla oli omat jumalansa. Vanhaa testamenttia on jälkeenpäin retuseerattu rankalla kädellä, jotta tarina pysyisi kohdillaan.
Myöskin kristinuskoa on hierottu uskottavaan muottiin. Ensimmäiset kirjalliset muistiinpanot Jeesuksesta on kirjoitettu vasta kymmeniä vuosia hänen väitetyn ylösnousemuksensa jälkeen, joten koko henkilön olemassaolosta ei ole takeita. Sisäinen kiista Jeesuksen jumalallisuudesta vei vuosisatoja: varhaisempien evankeliumien mukaan hänen syntymäänsä ei liittynyt mitään jumalallista, ja vasta myöhempiin kirjoihin lisättiin itämaan tietäjiä ja neitseellinen syntymä vaikuttavuuden lisäämiseksi. Myös teologinen debatti oli tiukka: jos Jeesus ja Jumala ovat sama asia, niin syntien sovitus ristillä on turhaa, koska eihän jumala voi kärsiä. Ja jos Jeesus on vain tavallinen kuolevainen, niin se taas vie pohjan hänen ihmeiltään. Lopulta kehiteltiin epämääräinen pyhä kolmiyhteys, ja todettiin vielä kaupantekijäisinä ettei ihminen voi eikä hänen kuulu ymmärtää asiaa!
Kaikki tietävät Rooman valtakunnan näytelleen merkittävää osaa kristinuskon leviämisessä, mutta harva tietää roomalaisten edesauttaneen myös juutalaisuuden leviämistä. Aleksanteri suuren valloitusten jäljiltä helleeninen kulttuuri jumalineen oli levinnyt kaikkialle Lähi-itään, ja valta-asemastaan luopumaan joutuvat kreikkalaiset olivat jatkuvasti vastahangassa. Roomalaiset näkivät juutalaiset sopivina liittolaisina hellenistien valta-asemaa nakertamaan ja heille myönnettiin erivapauksia, joista tärkeimpänä uskonnonvapaus. Sen kautta juutalaisuus levisi nopeasti koko Välimeren alueelle ennen kristinuskon valtakautta.
Myös islam on yllätyksiä täynnä. Nykyinen naisia alistava, pyhää sotaa julistava barbaarinen uskonto oli mitä ilmeisimmin aiemmin hyvinkin tasa-arvoinen ja suvaitsevainen. Muhammed ajoi esimerkiksi naisten ja orjien aseman parantamista, eikä hän pyrkinyt käännyttämään kristittyjä tai juutalaisia islamiin, koska hän ei nähnyt näiden ilmestyksiä toisiaan poissulkevina vaan jatkumona. Nykyinen länsimaiden vastustaminen on myös tuore asia, koska 1900-luvun alussa käytännössä koko islamilainen älymystö ihaili modernia länsimaista maailmaa.
Uskontojen vaatimus askeettiseen elämään ja nautinnoista kieltäytymiseen on sekin myöhäistä keksintöä. Esimerkiksi juutalaiset pitivät suorastaan syntinä kieltää itseltään jumalansa mahdollistamat nautinnot! Linja muuttui kristityilläkin vasta uskonpuhdistuksen aikaan.
Yllätyin miten myöhään ateismi astuu kuvaan. Jumalan olomassaoloa pidettiin niin itsestään selvänä, että vasta 1700 luvun lopulla oli käytännössä mahdollista päätyä ateistiksi. Koska tieteellinen, faktoihin ja toistettaviin kokeisiin pohjautuva maailmankuva pääsi tosissaan liikkeelle vasta Galilein, Newtonin ja Keplerin myötä, puuttui silloisesta lingua francasta ranskasta niinkin oleellisia sanoja kuten suhteellisuus, kausaalisuus, konsepti ja intuitio. Kyseenalaistapa siinä sitten valtaapitävän papiston ajatukset…
Kopernikuksen ja Galilein tutkimustulokset kieltänyt katolinen kirkko itse asiassa ajoi läntisen Euroopan kohti maallistumista roikkuessaan kiinni kirjaimellisessa raamatuntulkinnassa. Kun tieteen löydöt eivät sopineet kirkon tarinaan, jossa helvetti sijaitsi kirjaimellisesti maan sisällä, hylkäsi looginen ihminen uskonnon reaalimailman kanssa ristiriitaisena jäänteenä. Tieteellinen kehitys ei uhannut niin paljoa uskontoaan vertauskuvallisesti tulkinneita juutalaisia ja muslimeita.
Maallistuminen eteni hitaasti mutta varmasti, ja monen mielestä viimeistään Auschwizin kauheudet vievät pohjan uskonnolta. Jos kaikkivaltias jumala olisi olemassa, hän olisi voinut estää hirveydet; jos hän ei voinut estää niitä niin mikä jumala hän muka silloin muka on; ja jos hän olisi voinut estää kauheudet, muttei silti estänyt niitä, niin hän on täysi hirviö.
Kirjan loppu jättää huonon maun, koska kirjailija koittaa perustella lukijoille jumalan olemassaoloa todella heppoisin perustein. Armstrong vetää hihasta jopa Einstein -kortin, kun tunnetusta ateistista rakennetaan uskovaista lainaamalla yksittäistä kohteliasta lausetta arkkipiispan kanssa käydystä keskustelusta. Viimeiseksi johtopäätökseksi jää siten ikääntyvän kirjailijan kuolemanpelko, jota hän lieventää miljoonien muiden ihmisten tapaan toiveella ikuisesta elämästä.
Arvosana:
5/5 asiasta kiinnostuneille
1/5 muille