Joskus yrityksen tarinaa kuvaillaan niin kuin menestys olisi rakettimainen nousu: idea on mahtava, miljoonat vaan virtaavat kassaan jo parissa vuodessa, ja omistajat nauttivat voitoistaan unelmalomilla Karibian auringon alla. Todellisuus on kuitenkin ihan jotain muuta. Woltin tarina on kiinnostava kurkistus startup-yrityksen kulissien taakse, jossa unettomat yöt, tyhjentyvät pankkitilit ja tapissa olevat luottokortit ovat arkipäivää.
Wolt perustettiin kesällä 2014, ja sen kasvukipuihin on kuulunut mediakohuja, kassakriisejä, riitaisia sisäisiä keskusteluja ja lukuisia sijoituskierroksia. En ollut edes tajunnut, kuinka monta sijoituskierrosta Woltin matkaan on mahtunut! Mukaan on mahtunut myös onnea, sattumuksia ja harkittuja siirtoja, kaikkea sitä mitä menestykseen tarvitaan. Haastatteluihin pohjautuva kirja kertoo kuinka Woltista tuli kansainvälinen miljardifirma, ja millaista on startup-yrityksen arki.
Sujuvasti etenevä kirja muistuttaa siitä, että menestyksen eteen on tehtävä töitä ja aluksi ne luottokortitkin voivat olla aivan tapissa. Kuinka moni meistä olisi valmis elämään kuukausia nollatuloilla tai vastaamaan kriittisiin puheluihin kesken oman hääillallisen? Kirjaa lukiessani arvostus myös lähipiiriä kohtaan kasvaa, sillä harva unelma toteutetaan yksin.
Moni tietää, että Wolt kuljettaa ruokaa kotiin, mutta kuinka moni tietää, että alun perin tarkoitus oli ainoastaan tilata ruoka valmiiksi ravintolan tiskille? Alkuperäinen liikeidea oli minusta huono, ja samaa mieltä olivat myös sijoittajat. Silti moni lähti kuitenkin mukaan, koska he uskoivat nimenomaan tiimiin ja Miki Kuuseen. Woltin menestys on edellyttänyt periksiantamattomuutta, mutta myös kykyä luopua toimimattomista ideoista. Yksi Woltin vahvuus on ollut se, että perustajaporukka ei ole liiaksi rakastunut omiin ideoihinsa, vaan he ovat kuunnelleet myös saatua palautetta.
Kotiinkuljetukseen siirtyminen jakoi perustajien kesken mielipiteitä. Logistiikka nähtiin riskialttiina ja sotkuisena. Lopulta Kuusen kannattama linja voitti, ja yhtiö alkoi kehittää kotiinkuljetuksiin liittyviä toimintoja.
Kirjassa käsitellään myös keskeistä ja ajoittain kiisteltyä aihetta, eli lähettien asemaa. Lähettien palkkaamisessa päädyttiin alunperin yrittäjämalliin, koska se vaikutti kevyeltä ja vähiten byrokraattiselta. Oli kiinnostavaa lukea, että Woltilla on aidosti pyritty etsimään vaihtoehtoja yrittäjämallille, ja siksi yritys kokeili työntekijämallia Saksassa, jossa työolot ja -lainsäädäntö olivat hyvin lähellä suomalaista.
Työntekijämallinen toiminta ei lähtenyt lentoon. Lähettejä oli paljon vaikeampaa rekrytoida ja hakijoita oli liian vähän suhteessa siihen mikä oli tarve. Kun mukaan tulivat työvuorosuunnittelut, lepoajat, ja tuntirajoitukset, työtä eivät voineet hakea ne, jotka halusivat silloin tällöin keikkailla. Lopulta Wolt tarjosi Saksassa myös mahdollisuuden toimia yrittäjämäisesti lähettinä, joka ratkaisi lähettipulan.
Koska kirjassa liikutaan teknologian ja sijoittamisen maailmoissa, mietin etukäteen, kuinka paljon siitä saisin irti. Toimittajat Katja Boxberg ja Merina Salminen selittivät termit ja toimintatavat vaivattomasti osaksi tarinaa. Kokonaisuus on helppolukuinen myös niille, joille venture capital, pre-money valuaatiot tai sijoituskierrokset eivät ole arkea.
Kenelle suosittelisin kirjaa?
Heille, joita kiinnostaa startup-arkipäivä ilman kiiltokuvia.
Heille, jotka haluavat ymmärtää sijoittamista ja kasvuyrittäjyyttä.
Heille, jotka ajattelevat, että Miki Kuusi sai miljoonansa ”liian helposti”.
